Vanha rouva oli matkustanut naistenpäivän kunniaksi Barcelonaan. Neljä eri ikäistä naista kohtasi-vat residenssin auringon puoleisella verannalla. Neiti Tbilisi oli maalannut vaikutelmia Barcelonan värikkäistä tunnelmista. Vanha rouva aistii kuvissa Matissen liikuttamaa viivaa ja miettii Georgian perinteistä itämaisvaikutteista kuvastoa.
Molina kirjoittaa argentiinalaista murhamysteeria ja pihistää muiden muonat. Rouva residenssi etsii lapsiaan ja lasten isää ja toistaa Pelmutin suhdetta värilasi-vitraasioveen. Pelmutista tuleekin vanhan rouvan hyvä ystävä. Tosin sen salaisille vaatimuksille ei näytä tulevan loppua.
Pelmut on runsaalla norjalaisvaikutteisella ja oranssilla turkilla varustettu, kolmijalkainen suuri kolli. Vanhan rouvan residenssintyöpaikka on sen reviirillä, kulttuurihistoriallisen seurustelupuutarhan takamailla. Aamulla vanha rouva löytää maalauspaikalta siististi linnun muotoon riisutun höyheni-stön. Tahtomattaan se muistaa höyhen-sommitelmat iltaisin mustarastaiden väkevissä laulutuoki-oissa. Yöllä Pelmut raapii yhdellä niistä kolmesta, sille kuulumattomia kerrostalohuoneiston jyhkeitä ovia, repii tukevan kynnysmaton hajalle ja herättää henkiin edellisen illan teatteriesityksen. Kor-keiden ovien yläpuolella katto on kaukana ja eteisaulassa puukoristeisen kasettikaton kuvioissa kaikuvat Pelmutin kauhua herättävät rääkäisyt. Yöllisen rauhan turvaamiseksi onkin parempi liiku-tella ovia Pelmutin tahtiin.
Aimo Surakka raportoi iltalypsyn aikoina suoraan Moskovasta naisten päivän riehakkaista juhlista, joissa miehet uupuivat viikossa. Vanha rouva tietää, että kotihippojen ohella kaduillakin kuohui, kun naisten oikeuksia alettiin oikeasti toteuttamaan ilman ruusuja ja kuohoviiniä euroopassa elokuussa 1910. Suomesta työväen liikkeen naiskokoukseen lähtivät rohkeasti Hilja, Miina, Aura, Hilda ja Ida.
Naistenpäivä on Venäjällä kansallinen vapaapäivä, miehet huomioivat hulluina äitejä, hurmiossa vaimoja, suivaantuneita sisaria, sairaan kauniita tyttäriä ja kaikkia naisia. Hillitön juhlinta alkaa jo vapaapäivän aattona. Parhaimmillaan naiset saavat pieniä lahjoja tai kukkia työpaikoilla. Pojat ja-kavat, alkaen jo päiväkodeissa, kouluissa kortteja tytöille.
Naistenpäivänä dinnerille Barcelonassakin on tarjolla pelmenit ja borchkeitto. Ruokaa on muistakin makumaista: Libanonilaisittain uunituoreet leipyskät, Georgialaiset granaattiomenan siemenillä sävytetyt kylmäsalaatit sekä Argentiinan pehmeään vehnään käärityt piiraat. Vanha rouva panee uuniin muhimaan hunajalla kuorrutetut värikylläiset juurekset. Unohtamatta kukkia ja cavaa. Nais-ten rupattelu kuplii kilpaa kuohuviinin kanssa kokkauksesta shoppailuun, projekteista rakkauteen.
Vanha rouva rakastuu Barcelonassa väriin. Se yllättyi itsekin rohkeudestaan valita residenssin muuriin kirkas oranssi. Pipsa oli vahvistanut, että väriin voi rakastua. ”Oranssiin mahtuu monta erilaista rakkaustarinaa”, se sanoo. Yhteistä on vastavuoroisuus ja välittäminen. Rakkaus kysyy, mitä Sinulle kuuluu. Se kuuntelee ja kertoo omansa. Vanha rouva oppi monien houstaanottojen jälkeen, ettei edes holtiton emo voi riistää sen myöhäisempää oikeutusta rakkauteen. Nykyään se ottaa riskin rakastaa. Se on kantanut hyvään elämään. Harmainakin päivinä se tietää, että hymyyn vastataan hymyllä. Tasa-arvoon tasa-arvolla. Että hyväksyntä kantaa. Iloista naistenpäivää!