Vihdoinkin. Olen asunut pian viisi vuotta Kuusamossa, mutta vasta viime lauantaina pääsin ensimmäisen kerran paikan päälle todistamaan lähitienoon suurinta vuotuista urheilutapahtumaa Ruka Nordicia. Kyllä kannatti mennä.
Sprinttihiihtojen seuraaminen oli juuri niin jännittävää kuin etukäteen toivon ja yhdistetyn miesten leiskautuksia suurmäestä kelpasi niitäkin katsella. Yleisö kannusti suosikkejaan siinä määrin innokkaasti, että kaltaiseni hidas hämäläinenkin intoutui mukaan.
Kehuja ansaitsevat myös tunnelmaa onnistuneesti nostattanut selostaja, reaaliaikaisia tuloksia ja kuvaa ladun varrelta tarjonnut suuri valotaulu sekä se, kuinka lähelle urheilusuorituksia ja itse urheilijoita yleisön oli mahdollista päästä.
Onhan se nyt hienoa, kun Krista Pärmäkosken ja Marit Björgenin kaltaiset supernaiset marssivat ohi kosketusetäisyydeltä.
Aivan muutamaa pientä yksityiskohtaa voisi silti viilata. Niistä ensimmäinen osui minun ja seuranani olleen kollegani silmiin jo kaukaa ennen kuin astuimme sisään stadionille. Mielestämme upouudet tuuliverkot ovat sen kokoluokan ilmestys, että niistä kannattaa ottaa kaikki irti.
Toki niin tavallaan jo tapahtui, sillä lauantain mäkikisaa tuskin olisi onnistuttu viemään läpi yhtä sujuvasti ilman tuuliverkkoja. Voitaisiinko silti tehdä enemmän? Voitaisiinko verkkojen pintaan laatia esimerkiksi jonkinlainen tilataideteos, jolloin rakennelmasta olisi hyödyn lisäksi iloa silmälle?
Toinen yksityiskohta, jonka kisoissa muuttaisin, liittyy paikallisuuteen. Viime lauantaina Rukan mäkimonttu ja hiihtostadion näyttivät kyllä kansainväliset mittasuhteet täyttävältä urheiluareenalta, mutta omaleimaisuus puuttui. Nopeasti ympärilleen vilkaistessa olisi voinut luulla olevansa Rukan sijaan vaikka Lahdessa tai Kuopiossa.
Totta kai paikallisuuttakin nähtiin: Palkinnoiksi ojenneltiin Pentikin tuotteita ja Palosaaren porot piristivät kisaturistien päivää. Myös joulupukki ja -muori jaksoivat kiertää kisakansan keskuudessa läpi koko viikonlopun.
Jos paikallisväriä haluttaisiin entisestään lisätä, näkisin kisaravintoloissa mielelläni pullan ohella rieskaa ja ranskanperunoiden rinnalla frittimuikkuja. Katsomoalueita kaunistaisin lumi- tai jääveistoksilla.
Lisäksi soisin, että mäkimontun kaarteeseen, lipputankorivistön päähän, rakennettaisiin portaat alas Pikkumäentielle. Nyt rinnettä kivuttiin ylös ja laskettiin alas mitä mielenkiintoisimmilla tyyleillä.