"Kun pysyy mer­ki­tyil­lä rei­teil­lä, niin ei pitäisi joutua pulaan" - Omia polkuja tal­laa­van lu­mi­ken­käi­li­jän ris­kei­nä pu­toa­mi­nen ja jopa lu­mi­vyö­ry

Teleskooppisauvat auttavat tutkailemaan lumen syvyyttä ja koostumusta lumikenkäillessä, kertoo rinneturvallisuuspäällikkö Teemu Torvinen.
Teleskooppisauvat auttavat tutkailemaan lumen syvyyttä ja koostumusta lumikenkäillessä, kertoo rinneturvallisuuspäällikkö Teemu Torvinen.
Kuva: Petri Markkanen

Lumikenkäily nauttii suosiostaan monipuolisena talviliikuntamuotona. Välineitä ostetaan ja vuokrataan tasaista tahtia lumiretkeilyyn sopivilla alueilla. Moni lumikenkäilijä ei kuitenkaan tiedosta riskejä, joita hoidetuilta ja merkityiltä reiteiltä poistuminen tuo. Suurimpia vaaroja ovat lumilipalta tipahtaminen ja lumivyöryyn joutuminen.

Rinneturvallisuusvastaavana Rukalla työskentelevä Teemu Torvinen kertoo, että lumikenkäilyn riskiluokitusta nostaa se, että niillä on helppo liikkua vaikeampiinkin paikkoihin.

– Niillä pääsee helposti riskipaikoille, kun mennään katsomaan joku ”pöljä” paikka esimerkiksi kuvan ottamista varten, Torvinen kertoo.

Muodikasta selfiekuvaa metsästettäessä saatetaan kävellä rinteen reunalle lumesta muodostuneen lipan päälle, joka voi romahtaa ihmisen painosta.

Putoamisen lisäksi jyrkillä rinteillä liikkumisessa on selkeä riski joutua itseaiheutetun lumivyöryn alle. Rukan merkatut ja kunnossapidettävät reitit ovat Torvisen mukaan kuitenkin tehty pääsääntöisesti hyvin turvallisiin paikkoihin. Lumivyöryihin joutumisen mahdollisuutta on pyritty estämään tekemällä reitit osittain metsien sisään.

– Rinnealueilla ei käytännössä ole lumivyöryvaaraa ja hoidetuilla alueilla sen vaara on on minimoitu mahdollisimman pieneksi, Torvinen rauhoittelee.

Rukan alueella varsinkin Valtavaara ja Konttainen ovat tunnettuja lumivyöryjen riskialueita. Niissä vyöryjä nähdään vuosittain.

– Ihmisvahinkoja niissä ei onneksi ole tullut.

Torvinen ei halua maalata piruja seinille, vaan kannustaa ihmisiä liikkumaan ulkona turvallisesti ja järki päässä.

– Kun pysyy merkityillä reiteillä, niin ei pitäisi joutua pulaan. Silloin kun lähdetään pois näiltä, niin voi joutua ihan vaikka vahingossa paikkoihin, joihin ei pitäisi mennä.

Ilmatieteen laitoksen lumivyöryjen todennäköisyysarvo on hiihtokeskuksissa tällä hetkellä Kilpisjärveä lukuunottamatta alimmalla tasollaan, ”lumivyöryt epätodennäköisiä”. Syynä tähän on vähäluminen talvi.

Lumen syvyys on Kuusamon Kiutakönkään mittausasemalla 32 senttiä.

Se on miltei parikymmentä senttiä viimevuotista vähemmän. Lumivyöryjä ei näillä lumimäärillä tulla Torvisen mukaan juurikaan näkemään.

– Metrin syvyinen lumi on se, mihin lumikenkäilijä ja hiihtäjä vaikuttavat, Torvinen kertoo vyöryjen riskirajoista.

Hoidettujen rinteiden ulkopuolella laskevat vapaalaskijat ovat tosin huolissaan siitä, pääsevätkö he lainkaan laskupuuhiin jos lunta ei tule lisää.

– Mutta lumikenkäilyyn olosuhteet ovat nyt loistavat, on aurinkoa ja sopiva pakkanen, Torvinen kannustaa.

Myös muualla ollaan havahduttu lumikenkäilijöiden riskeihin. Pyhätunturin lumiturvallisuusohjaaja ja lumivyöteknikko Ville Väkeväinen kertoo, että monen lumikenkäilijän tietotaito lumivyöryriskistä on selkeästi huonompi kuin suksi- tai lautalaskettelijan.

– Meillä ei ole perimätietoa siitä, että täälläkin voi tapahtua lumivyöryjä. Monesti kuvitellaan, että lumivyörytilanne on kuin Mikki Hiiri -piirretystä, että sitä voi juosta pakoon – näinhän ei todellakaan ole, Väkeväinen toteaa.

Lunta on nyt Pyhällä 40 senttiä eikä näin ollen lumivyöryriskiä juuri ole.

– Tällä hetkellä isompi vaara on siitä, että lunta on liian vähän ja lumen alla oleva rakkakivikko on näkyvissä, sinne voi kaatua kävellessä tai laskiessa.