Ky­syim­me Koil­lis­sa­no­mien en­ti­sil­tä työn­te­ki­jöil­tä, mitä heille kuuluu – oletko sinä koh­dan­nut jonkun heistä?

”Minulle kuuluu hyvää: ”Polku vie ihmistä” on noussut sloganiksi. Kukat, linnut, vaarat ja vedet – koko Luonto Äidin luomakunta lähellä sydäntä. Samoin lapset ja lapsenlapset. All you need is love soi jatkuvasti. Koillissanomista mieleen jäi miljoona muistoa, hyvinkin värikkäitä.”

”Työvuosiini mahtui lukematon määrä upeita ihmisten kohtaamisia ja tapahtumia. Näin läheltä ihmiselämän kirjon iloineen ja suruineen. Uutisrintamalta jäivät mieleeni ”kalabaliikit” metsien suojelusta, meijeristä, jätevesistä, kuntarajoista ja viimeisimpänä kaivoskeskustelu. Työkavereita ehti tulla ja mennä koko joukko, mutta aina oli talossa hyvä henki ja tekemisen meininki. Samalla palolla tehtiin niin ”peruskaura” kuin lehtiuudistuksetkin. Ehdin olla talossa kuuden eri päätoimittajan ja usean eri omistajan aikana. ”Muikun” tärkein tehtävä on olla Koillismaan ja sen ihmisten peili ja puolustaja. Toivon, ettei siitä tingitä missään oloissa.”

”Reino Rinne ohjeisti alalle Posion tytön. Samalla meistä tuli elinikäiset ystävät. Olen nyt mm. hänen tyttärentyttärensä (toimittajan!) kummi. Toimitus oli värikäs, mainittakoon vakaiden Penttien, Määtän ja Mäensyrjän, lisäksi vaikkapa Arvid Ylisirniö ja Arto Paasilinna. Olen iloinen kaikesta hyvästä, mitä täällä Koillismaalla ja laajemminkin pohjoisessa tapahtuu. Kotiseuturakkaus on lujaa tekoa. On ilo viettää kesiä lapsuusmaisemissa. Mutta nyt: ”Juna” jyskyttelee Kuopijoon päen...”