Lai­na­vink­ki: Terhi Tör­mä­leh­to esit­te­lee tai­dok­kaas­ti so­ta­san­ka­rin – Taavi Tör­mä­leh­to ei oppinut pok­ku­roi­maan, mutta hänestä ke­hit­tyi no­peas­ti kyl­mä­päi­nen sotilas

Terhi Törmälehto on kirjoittanut vaikuttavan romaanin isoisästään, Mannerheim-ristin ritari Taavi Törmälehdosta (1922-2007). Haapavetinen Taavi Törmälehto osallistui jo talvisotaan, mutta tunnetuimmat urotyönsä hän teki konepistoolimiehenä jatkosodan hyökkäysvaiheessa heinäkuussa 1941.

Romaanissa Taavi näyttäytyy poikkeusyksilönä. Teos ei kuitenkaan nosta kohdettaan sen paremmin jalustalle kuin tikun nokkaankaan, vaan pyrkii fiktion keinoin tämän ihon alle. Kotirintaman todellisuutta ja sotasankaruuden kääntöpuolta valottavat teoksen kaksi muuta näkökulmahenkilöä: Taavin Ruusa-äiti ja pikkuveli Veikko.