Lasta ei tule oh­jel­moi­da liikaa, sillä myös hän tar­vit­see omaa rauhaa ja tilaa – "Lap­sel­le on mer­kit­tä­vä kasvun mah­dol­li­suus, kun hän saa kes­kit­tyä jo­hon­kin häntä itseään kiin­nos­ta­vaan asiaan"

Annukka Oiva-Kess (vas.) ja Eeva-Liisa Kronqvist korostavat sitä, että vanhemman ei tarvitse koko ajan miettiä, mihin suuntaan lapsi kasvaa. Myös lapsen turhaa ohjelmointia pitäisi karsia.

Kuva: Jarmo Kontiainen

Armollisuus ja liiallisen ohjelmoinnin karsiminen – siinä kaksi tärkeää asiaa, jotka muistamalla lapsiperheen arjessa päästään jo pitkälle. Tätä mieltä ovat oululaiset psykologit ja jo eläkeikään ja isoäideiksi ehtineet Eeva-Liisa Kronqvist ja Annukka Oiva-Kess, jotka ovat kirjoittaneet pienten lasten vanhemmille tarkoitetun Miten minusta tulee minä -teoksen.

Kirjoittajien keskeinen viesti on se, että vanhemman tehtävä on opettaa lapselle arjen hallinnassa tarvittavia tärkeitä elämäntaitoja, kuten sinnikkyyttä ja myötäelämisen ja vastuun kantamisen kykyä. Näin hän pystyy myöhemmässä elämässään tekemään itsensä näköisiä valintoja ja ottamaan vastuuta itsestään ja muista. Yksin lapsi ei tässä onnistu, vaan hän tarvitsee oppimiseen vanhempiaan.