Kun Googlen kuvahakuun kirjoittaa nimen Joshua Holko, saa silmiensä eteen upeita, tumman sinensävyisiä kuvia jäätikkölohkareista sekä jääkarhuista. Sellaisia varmasti harva koillismaalainen on eläissään päässyt luonnossa näkemään. Mutta turha niitä kuvia on tässä selittää. Kannattaa käydä katsomassa itse.
Australialainen Holko valittiin pari vuotta sitten maailman parhaaksi arktisen alueen kuvaajaksi. Se on syy, miksi hän on nyt Kuusamossa.
Palkintomatkana oli reissu Suomeen Lassi Rautiaisen vieraaksi. Holko pistäytyi Suomeen, joka oli vähän kuin matkan varrella Islantiin ja Huippuvuorille. Siellä kylmyydessä viihtyvän aussin on määrä kuvata lisää naaleja ja jääkarhuja.
Kiveskoskella linssiin päätyivät kotoisat koskikarat.
– Suurin osa onnistuneesta luontokuvauksesta on kiinni ajasta ja kärsivällisyydestä. Se on yksinäistä jahtia. Täällä pohjoisessa eläinten kuten jääkarhujen, naalien tai lintujen kuvaaminen vaatii usein päivien odottelua.
Hyvän luontokuvauksen resepteihin kuuluvat myös taito ja tuurillakin on pieni osa, ikävä kyllä. Tärkeää on myös paikallistuntemus.
– Taivalkoskella kuvasimme pari päivää hiiripöllöä, joista toisena päivänä hyvässä valossa hyvin toimivana. Se on niin nopea lintu, että omat laitteet pitää tuntea. Yksin en uudesta maasta hiiripöllöä löytäisi. Oppaan avulla se onnistuu.
Taivalkoskelainen hiiripöllö päätyy kenties eräänä päivänä jonkun yhdysvaltalaisen taidekeräilijän ison kodin seinälle.
Niin voi käydä, jos Holko on tyytyväinen kuviinsa. Hän saattaa ampua reissulla 10 000 ruutua eikä niistä välttämättä yksikään kelpaa.
– Olen tosi kranttu.
Holko myy töitään Amerikkaan, sillä reilun 20-miljoonaisen Australian markkinakin on melko pieni. Hänen teoksistaan tehdään isoja vedoksia ja rajoitettuja painoksia. Hintalapussa on usein kolme nollaa.
Holko haluaa tehdä taidetta ja hänellä on myös sanoma. Arktisen alueen kuvauksessa häntä kiehtoo selviytyminen karuissa olosuhteissa.
Monet pohjoisten ja eteläisten jäätiköiden lajit ovat nyt pulassa. Holko on nähnyt omin silmin, miten ilmaston lämmetessä jäätiköt vetäytyvät.
– Olemme vapaassa pudotuksessa, eikä tätä voi pysäyttää. Grönlannissa kuvasimme veneestä t-paidoissa viime vuonna. Sen ei pitäisi olla mahdollista. Huippuvuorilla vuonot eivät jäädy, mikä on huono juttu jääkarhuille.
Asia on ristiriitainen, sillä Holko itse lensi viime vuonna seitsemän kertaa maapallon ympäri. Lentopetrolia paloi litra poikineen.
Vastapainoksi hän pyrkii lisäämään suojelutyötä.
– Olen mukana kahdessa hankkeessa. Penguin World Project tekee tunnetuksi maailman valtamerien tilaa. Arctic Arts -projekti puolestaan yrittää näyttää, mitä ilmaston lämpeneminen on kuvina. Suuri kuluttava yleisö ei ymmärrä tieteentekijöiden lukuja ja esitystapoja. Eivät ne mene kaaliin.
Kiveskosken rannallakin Holko harmitteli lumettomia puita ja lauhaa säätä.
– Liian lämmintä täällä on.