Lepäilin sohvallani 24.6.24, kun puhelin pärähti soimaan. Hälytysääni oli isolla – hyvä, että en ”laakia” saanut.., mutta hengissä olen edelleen.
Haparoin puhelimen käteeni ja huomasin "ei puhelinnumeroa" -lähteen soittavan. Ajattelin, että en vastaa ollenkaan, mutta kuitenkin sain sanottua haloo...
Toisessa päässä naisääni esitteli ehkä itsensä, en ole ihan varma. Aloin ymmärtää, että puhelu tuli Kuusamon tk:sta. Tarkensi henkilöntietoni jne. Puhelun teemana oli ilmoitus kaikkien Kuusamossa tapahtuvien silmäleikkauksien loppumisesta. Jatkossa kaikki silmien korjausleikkaukset hoidetaan Oulussa. Syy: rahat on loppuneet, henkilö kertoi ja pahoitteli tilannetta.
Olin jo kolme kuukautta odottanut aikaa oikean silmäni korjausleikkaukseen. Nyt kun vuoroni oli tulollaan pantiin ns. ”ovi kiinni”.
Henkilö tiedusteli, että laitetaanko minut Ouluun jonotuslistalle uudestaan. Totta kai, vastasin. Hän ei osannut kertoa lähteekö jonotusaikani alusta uudelleen, vaan hyväksi luetaanko aikaisempi jonotukseni.
Priorisointi on tullut muotisanaksi nykyään. Sen voi käsittää ihan miten vain.
Jos olet vanhempi ihminen, olet helposti hyödytön. Jos et ole mitenkään tärkeä vanhempi ihminen, olet hyödytön. Jos olet hyödyksi vanhempi ihminen ja siipeilijä, sinulla on pieni mahdollisuus.
Jos olet vapaehtoisesti hyödyllinen etkä siipeilijä, olet hyödytön kuten minä.
Tämä uusi sote-malli toi selvästi näkyville heti alusta lähtien sen, että kalliiksi tulee. Hallintohimmelin luominen oli ja ollenee edelleenkin aivan liian kallis. Sinne on tainnut kerääntyä kaikki ne ”pieruntärkeilijät”, joille oli vaikeaa saada esim. palkkausasiat kuntoon. Siinä ne sitten onnistuivatkin yli odotusten irtisanomisrahoja myöten. Eipä ihme, kun rahat on loppu heti kättelyssä....
Siinäpä pieni tunnepurkaukseni. Jään odottamaan helpottaako...
Ps: Tuli mieleeni Ruotsin valtion maksamasta takautuneesta 11 500 € eläkkeestä. Hyvinvointi Suomi otti sen minulta pois. Tällä valtiolla ei ollut pennin vertaa menoa sen suhteen... Silloin se vasta v.....i.