Eduskuntavaalien loppuhuipennus on ovella, sunnuntaina annetaan viimeiset äänet ja mandaatti tulevalle pääministeripuolueelle. Valitaan Suomen suunta tulevaksi neljäksi vuodeksi.
Hienointa jutussa on se, että me kaikki voimme vapaasti äänestää ja kertoa näin mielipiteemme toisin kuin naapurissa.
Itse nostaisin vaalien yhdeksi keskeisimmäksi teemaksi työvoiman saatavuuden. Saatavuutta ja laatua voimme merkittävästi parantaa koulutuksen avulla. Koulutuksen, josta viime aikoina on kuulunut enemmän negatiivisia kuin positiivisia signaaleja.
Merkittävä määrä nuoria jää vaille toisen asteen tutkintoa, tutkinnon suorittaneiden ammattitaito ei vastaa työn vaatimuksia, hoitoalan opiskelijat ei selviä lääketenteistä ja kaiken päälle koulutuksen taso Pisa-tutkimuksissa on laskenut viimeiset 20 vuotta.
Tuossa muutama maininta viime aikoina esille nousseista ongelmista.
Mitä siis avuksi. Opetukseen varhaisen puuttumisen malli, maksuton esiopetus kaksivuotiseksi. Puututaan ongelmiin koulutuksen alkuvaiheissa, ei pidentämällä oppivelvollisuutta.
Tehdään perusopetuksesta joustavampaa, ei tasapäistetä vaan annetaan tapahtua eriytymistä vapaaehtoisuuden nojalla. Pyritään lisäämään oppisopimuskoulutusta ja yleensä työssä oppimisen määrää toisella asteella.
Koulupudokkaat mukaan Paja-koulu-tyylisten toimintojen avulla. Ei toteuteta inkluusiota härkäpäisesti, vaan otetaan tasokurssit takaisin luonnollisen eriytymisen pohjalta.
Näiden seikkojen johdosta päädyn vaaleissa kannattamaan koulutusmyönteistä ehdokasta Tuomo Törmästä. Uuden sukupolven ehdokas, joka juuri mainiosti omassa kirjoituksessaan Koillissanomissa kuvaili koulutuksen haasteita.
Ääni muutokselle, jossa hyvinvointi kuuluu myös lapsille ja nuorille.