Tuomio: Nis­sin­vaa­ran koulun suun­nit­te­li­ja va­hin­gon­kor­vauk­seen van­has­ta suun­nit­te­lu-ura­kas­taan

Joko luit: Pal­lo-Kar­hu­jen edustus aloit­taa jo pian val­mis­tau­tu­mi­sen ensi kauteen – Kai Puonti jatkaa pää­val­men­ta­ja­na

Toimittajalta: Onko di­gi­ta­li­saa­tio hyvä vai huono asia?

Mainos: Koillissanomat Digi talvitarjouksena 5 kk nyt vain 38,70 €! Tilaa tästä

Mielipidekirjoitus
Tilaajille

Lu­ki­jal­ta: Kun Olavi jätti kisan kesken ja muita hiih­to­muis­to­ja vuo­si­kym­men­ten takaa

Kirjahyllyssäni näen kaksi pienoiskoossa olevaa tervatynnyriä. Ne palauttavat mieleeni Oulun tervahiihtoihin osallistumisen. Niihin osallistuimme tädin miehen Hiltusen Veikon kanssa. Toisessa tervatynnyrissä on vuosiluku 1966 ja toisessa 1967.

Vuoden 1967 lähtö startti tapahtui Lämsänjärven majalta, jossa edellispäivän suojasään sulattama latu-ura oli saatu Hiukkavaaran sotilaspoikain toimesta kuntoon. Matkavauhti saattoi olla minulla 15 km tunnissa ja ainakin minuutin kilometrillä kärkijoukkoa hitaampi. Muhoksen kääntöpaikkaa letkan mukana lähestyessä vastaan tuli sotilaspoikapartio tamppaillen ja merkkaillen latureittiä.

"Ennen maalia oli ollut jyrkkä pitkä nousu, joten Olavi oli päättänyt siirtyä seuraamaan tilannetta maalipaikalle, koska arvioi etteivät kannustushuudot enää auta."

Maalin saavuttua kärkiporukalla oli ollut kuivat asut jo pitkän tovin, kun huomio kiinnittyi palkintopöytään, josta oli palkinnot jakamatta.

Lue Digiä 1 kk _vain 1 €_

Tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita

Kaikki sisällöt verkossa ja sovelluksessa Näköislehdet ma, ke ja pe sekä arkisto Kuvagalleriat, videot ja livelähetykset Päivittäiset uutiset sähköpostiisi