Maailma on muuttunut riehuvan koronaruttoepidemian vuoksi sellaiseksi, ettei paluuta enää entiseen ole. Elämme aikaa, jolle on tyypillistä näköalattomuus ja sumea tulevaisuus. Osa ihmisistä on menettänyt toivonsa tulevaisuuteen.
Tuntuu siltä, että millään ei ole enää väliä. Kansalaisista osa on menettänyt sietokykynsä jatkuvan koronakriisin vuoksi ja he käyttäytyvät säännösten ja suositusten vastaisesti. Monissa maissa kansalaiset uhmaavat koronarajoituksia mielenosoituksin ja rikkoen säännöksiä. Joku saattanee pienessä päässään ajatella, että jospa saisin koronan, saisin myös vastustuskyvyn taudille. Ajatuksia on monia. Vanhuksista moni toivoo ehkä poispääsyä.
”Epätoivoinen” kollega saapui viime keväänä työpaikalle ja kahvipöydässä hän julisti: ”Missähän mahtaisi olla koronabileet, jotta sinne.” Ne vähäiset paikallaolijat katsoivat kummissaan vakaana pidettyä laskentatoimen lehtoria ja yksi heistä totesikin: ”Kuule, menehän nuolemaan pääoven ovenkahvaa.”
Hieman epäilen sitä, että mainittu lehtori oli tosiaankin hankkinut taudin lievän muodon, koska jouduin makaamaan kaksi kuukautta epämääräisissä oireissa kotona, sillä paikallinen terveyskeskus ei suostunut asiointiini: ”Hus hus, tänne ei ole tulemista”.
Nyt syksyllä näyttää siltä, että ihmisten varovaisuus on laskenut, sillä vaikka suositus maskin käytöstä on tullut voimaan, harva sitä käyttää. Keväällä oli pula maskeista, sillä ne hävisivät hetkessä kauppojen hyllyiltä. Nyt tilanne on toinen, maskeja on saatavissa, mutta niitä ei käytetä.
Maskien käyttösuosituksessa on eräs epäloogisuus. Virallisen näkemyksen mukaan maskin käyttö ei suojaa käyttäjää, vaan ulkopuolisia. Ulkopuoliset välttyvät pisaratartunnalta. Loogisen päättelyn mukaan, jos kaikki käyttävät maskia, kuka silloin saa tartunnan?
Moni varmaan ihmettelee sitä, mihin järkyttävän suuria miljardien velkasummia tarvitaan. Mihin ne menevät?
Yksinkertainen vastaus on: yhteiskunnan pyörittämiseen. Terveydenhoito, koulutus, hallinto yms. maksavat, ja koska verotulot laskevat, on aukko täytettävä velalla. Miljardit menevät yhteiskunnan ylläpitämiseen (näin ainakin Suomessa).
Monelle ihmiselle tuottaa vaikeuksia miljardin hahmottaminen. Miljoonan ehkä ymmärtää, mutta sitä suuremmat euromäärät ovat jo utopiaa. Paljon, paljon se varmaan on.
Miljardi tarkoittaa tuhatta miljoonaa eli 1 000 000 000 (=10 potenssiin 9). Luvun suuruutta on hieman vaikea käsittää, jos sitä ei konkretisoida. Temppu hahmottaa on suhteuttaa luku johonkin.
Miljoona on paljon, miljardi on enemmän ja biljoona on todella paljon. Miljardi on 1 (yksi), jonka perään lisätään yhdeksän (9) nollaa. Biljoona on tuhat miljardia eli yksi (1) ja kaksitoista (12) nollaa.
Suomen valtion talousarvioesitys vuodelle 2020 on noin 57,7 mrd. euroa. Valtionvelka oli elokuun lopussa 125 miljardia euroa ja asukasta kohti laskettuna 22 550 euroa. (Lähde: Valtionkonttori)
Tuskinpa se tähän jää, sillä velkaa on otettava lisää vuoden loppuun mennessä.
Mitä 125 miljardia tarkoittaa?
Suomen valtio (=poliitikot) lisää velkamäärää ennätysmäärin, jotta kansalaiset olisivat tyytyväisiä ja vallassa olevia poliitikkoja äänestettäisiin. Keskustapuolueen Sipilälle kävi, kuten kävi ja samalla puolueelle. Kun valtio ottaa velkaa ja tuhlaa, sitä sanotaan elvytykseksi.
Tulevat sukupolvet maksavat meidän syömävelat. Hehän eivät vielä äänestä. Jokainen syntyjä saa lahjaksi noin 200 (170) euron äitiyspakkauksen ja 22 550 euron velan (sehän kasvaa tuosta vielä).
Jos velka (125 miljardia) muutetaan autoiksi hinnaltaan 25 000 euroa, saadaan 5 miljoonaa autoa. Jokaiselle suomalaiselle voitaisiin ostaa tuolla velalla uusi auto. Jos velka muutettaisiin uusiksi omakotitaloiksi (300 000 euroa), saataisiin noin puolelle miljoonalle suomalaiselle uusi omakotitalo.
Jokainen laskutaitoinen voisi laskea sen, kuinka monta kilometriä omakotitaloja tulisi, jos tontin yksi sivu olisi 50 metriä. Oma laskelmani tuotti sellaisen kilometrimäärän, että aloin epäillä laskuvirhettä! Päädyin noin 20 000 km. Suomen pituus on noin 1 000 km (Hanko–Utsjoki; 1 157 km).
Joten tuohan tarkoittaisi 20 kertaa Hangosta Utsjoelle. Ehkä matikka-Allin on syytä tarkistaa laskelmat.
Mielenkiintoinen näkökulma Suomen ja Euroopan velkaantuessa triljoonilla on se, että on velan ottaja (Suomen valtio) ja velan antaja (?). Onko velan antaja Euroopan keskuspankki vai pankit?
Mistä tuo velkaraha oikein tulee? Onko kyseessä vain jokin nappi, jota painamalla saadaan ”uutta” rahaa. Rahahan ei ole enää sidottu mihinkään, sillä kultakannasta on luovuttu jo kauan sitten. Painetulle rahalle ei tarvita enää vastinetta.
Ilmeisesti maailman pankkijärjestelmä ja pankit ovat tämän triljoonien velat myöntäjiä. Mutta mistä pankit saavat triljoonat lainaeuronsa?
Paljon on ymmärrettävää ja ihmeteltävää. Toisaalta, koska tavallinen kansalainen ei voi juurikaan asioihin vaikuttaa, miksipä silloin murhetta kantaa. Joskus on vain paikallaan tietää siitä, mihin Suomen valtio ja tulevat sukupolvet ovat ajautuneet – ja missä mittakaavassa.
Äänestämällä voi ehkä vaikuttaa, mutta sinne on vielä aikaa kolme vuotta. Eipä ole paljon tehtävissä, jos mirjamit ovat housuissa.
Baabelin mäen rinteillä valtauksia katsellen
