Lukijalta
Mielipide

Lukijalta: Kuusamon kehittäminen vaatii nyt uutta näkökulmaa ja otetta

Antiikin roomalainen, vanhempi valtiomies Cato päätti jokaisen julkisen puheensa lauseella: ”Muuten olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava”. Hän oli vakuuttunut siitä, että Rooman oli hyökättävä Karthagoa vastaan ja tuhottava se. Näin lopulta kävikin.

Nykyään sanonnan opetus viittaa siihen, miten poliitikot tai mainostajat voivat toiston avulla tehostaa viestinsä läpimenoa. Tässä kohtaa mieleeni nousee väistämättä paikallinen, särmikkäänäkin pidetty poliitikko Joukamo, joka kirjoituksiensa lopussa toistaa lausettaan: ”Muuten olen sitä mieltä, että Kuusamo on pelastettava”.

Omalle tyylilleen uskollisena hän ilmeisesti haluaa Kuusamon parasta.

Käännän katseen horisonttiin. Meillä kuusamolaisilla on selkeä tarve rakentaa yhteistyötä paremman tulevaisuutemme hyväksi – vastuullisesti, toisiamme arvostaen, kuunnellen ja kunnioittaen. Tiiviimmän yhteistyön rakentaminen koskee myös yritysten ja järjestöjenkin kanssa tapahtuvaa toimintaa.

Voimme yrittää aidosti ymmärtää toistemme näkökulmia ja perusteluja, keskittyen asiaan, ei henkilöihin.

Ihmisten erilaisuus luo kuntapäättäjienkin joukkueeseen syvyyttä ja voimaa, avartaa näkemyksiä ja ylläpitää tasapainoa.

Joukkue on tehokkain, kun sen jäsenet ovat erilaisen taustan ja taidot omaavia ihmisiä. He lähestyvät ongelmia kukin omalla tavallaan.

Erilaisuus kehittyy vahvuudeksi, kun se osataan yhdessä hyödyntää, arvostaen erilaisuutta. Havaintoni mukaan juuri tässä Kuusamon kuntapäättäjillä on varaa parantaa.

Kaikki voimavarat, asiantuntemus ja erilaiset poliittisetkin näkökulmat on otettava aidosti ja paremmin käyttöön päätöksenteossa Kuusamon ja kuusamolaisten parhaaksi.

Myös siksi, että maailmantalouden hyiset viimat puhaltavat koronaviruksen ja öljysodan vauhdittamana Kuusamonkin kireän kuntatalouden jo koluttuihin luihin ja ytimiin.

”Erilaisuus kehittyy vahvuudeksi, kun se osataan yhdessä hyödyntää, arvostaen erilaisuutta. Havaintoni mukaan juuri tässä Kuusamon kuntapäättäjillä on varaa parantaa. Kaikki voimavarat, asiantuntemus ja erilaiset poliittisetkin näkökulmat on otettava aidosti ja paremmin käyttöön.”

Tulevaisuus on se, mihin voidaan vaikuttaa. Tulevaisuus ei ole jokin paikka, johon olemme menossa, vaan paikka, jonka me luomme. Polkuja tulevaisuuteen ei löydetä, vaan ne tehdään.

Tavoite tulee löytyä omista arvoista, ei ulkoa annettuna. Tuloksia on helpompi saavuttaa, kun sitoudumme yhdessä asetettuihin tavoitteisiin ja työskentelemme sovittujen toimintatapojen mukaisesti.

Virheiden sijasta kannattaa katse suunnata onnistumisiin, ristiriitojen sijasta ratkaisuihin. Lisäävätkö selitykset ja tarinat kyvykkyyttä, osaamista ja taitoa? Ongelmakeskeisestä ajattelusta tulee päästä askel askeleelta ratkaisukeskeiseen ajatteluun.

Se mihin keskitymme, se vahvistuu. Tarkennetaan focusta onnistumisiin ja niiden analysointiin. Mikä johtaa onnistumisiin? Mikä meni hyvin, mikä onnistui ja miksi.

Mikä jo toimii, mikä voisi mennä vielä paremmin? Kiinnitetään enemmän huomiota niihin asioihin, joissa on tapahtunut edistystä. Kuvataan tulevaa edistystä pieninä asioina.

Rakentavia ja rohkeitakin päätöksiä on tehtävä. Päättäväisyys antaa lisää energiaa, epäröinti kuluttaa sitä.

Myös sanat, joita käyttämämme luovat mielikuvia, jotka voimme mieltää negatiivisina tai positiivisina. Ne vaikuttavat toimintaamme. Esimerkiksi: meidän täytyy sijaan, meidän kannattaa. Meidän pitää sijaan, me voimme”.

Kysymällä miten, voimme siirtää ajatukset tulevaisuuteen. Kysymällä miksi, ajatukset lipuvat menneisyyteen. Väite synnyttää torjunnan.

Kun puhutaan siitä, mitä halutaan tapahtuvan, silloin tehdään todellisuutta. Rakennetaan kommunikaatio tavoitteen mukaiseksi. Etsitään ja kasvatetaan olemassa olevaa hyvää. Kuusamon paremman tulevaisuuden rakentaminen on nyt ja tulevina vuosinakin haasteellista ja samalla mielenkiintoista - kuin purjehtiminen merillä.

Kuopiolainen isäni oli aikoinaan aluksen päällikkö, laivan kippari. Rakentaessamme yhdessä sitkeästi ja määrätietoisesti Kuusamoa kaikille vieläkin paremmaksi paikaksi asua, viihtyä ja elää, yhdyn isäni muistoa kunnioittaen lopuksi H. P. Grantin ajatelmaan:

”Meidän on luovuttava siitä toiveesta, että valtameri joskus rauhoittuisi. Meidän on opittava purjehtimaan kovillakin tuulilla”.

Pauli Miettinen (kok.)Kasvatus- ja sivistyslautakunnan jäsen