Lukijalta
Mielipide

Lukijalta: Lapsuusmuistoja kalastamisesta


Liisa Hilla muistelee lapsuutensa kalastusreissuja isänsä kanssa. Kuvituskuva.
Liisa Hilla muistelee lapsuutensa kalastusreissuja isänsä kanssa. Kuvituskuva.
Kuva: Mikko Halvari

Isäni oli sotia käynyt mies. Äitini oli hyvin arka, kun isäni lähti Pirijärvelle verkkoja kokemaan.

– Mene sinä onkimaan ja kato, jos isälle sattuu jotain. Tuut sanomaan, äiti sano.

Ongin rannalla. Viereeni tuli joku mies onkimaan. Näin hänen panevan kalan takasin veteen. Ihmettelin sitä ja utelin syytä. Hän kertoi tekevänsä tutkimusta panemalla pienen merkin. Merkkikalasta selvisi missä se liikkui.

Isä sai verkosta muutamia merkkikaloja. Palautimme ne ja saimme pienen palkinnon. Myöhemmin minun työpaikka oli Luken palveluksessa Ohtaojan kalanviljelylaitoksella.

Isä oli taitava kalastaja, joka mittaili katseellaan järven uomia. Hän laski verkot löysälle ja aina sai kalaa.

Naapurilla oli verkot tiukalla kuin seinä eikä hänen kalan saaliinsa olleet raposia. Turhautuneena hän uhkasi heittää kalastamisen kokonaan pois.

Kalastamisessakin on omat niksinsä.

Muutamien vuosien päästä laskin verkon Iijokeen Einon kanssa. Isä neuvoi, että tehkää iso koukku verkon päähän. Siihen se lohi tarttuu. Oli juhannuksen aaton aatto, kun verkosta sitten saatiin komea lohi.

Liisa Hilla