Lukijalta
Mielipide

Lu­ki­jal­ta: Mi­su-kis­san joulu

– Äitii. äitii,  pikkusisko huusi rynnätessään sisään kesämekossaan.

– Saanko minä ottaa kissan?

– Minkä kissan? Kohta saat pullaa.  äiti kysyi vaivatessaan taikinaa keittokomerossa,

Marja istuutui pöydän äären ja kertoi.

– Minä hyppäsin narua pihan tyttöjen kanssa. Sitten Juortin Irja ja Erja pyysivät katsomaan kissanpentuja, ja me mentiin A-rapun viidenteen kerrokseen. Heidän olohuoneen yhdessä nurkassa oli suuri kori, jonka päällä oli ohut kangas. Juortin täti raotti kangasta. Oi! Korissa oli kissaemo kyljellään ja neljä poikasta imemässä emon tisuja. Poikasilla ei ollut silmiä eikä karvoja. Emo huitoi meille vasenta tassua kynsineen, ettei saa häiritä.

– Ei silmiä eikä karvoja, jos ne olivatkin sammakoita”, paikalle ilmestynyt isoveljemme kiusasi.

– Oo hiljaa”, Marja torui ja jatkoi.

– Juortin täti sanoi, etteivät he voi pitää kaikkia pentuja, mut teillähän on ollut hiiriä ja marsuja, ja sinä olet kiltti. Ottaisitko yhden kissanpennun viiden viikon kuluttua?

Äiti antoi luvan.

Viiden viikon kuluttua Marja lähti kisua hakemaan. Kaikki lapset ja äitimme olivat paikalla, odottaen minkälaisen kissan saamme. Marja tuli kotiin pidellen kissanpentua paitansa alla. Marja istui sohvalle. Ensin paidan kaula-aukosta kurkisti pieni kellanvalkoinen pää ja vitivalkoiset viikset! Sitten se pieni keltainen tiikeri tummin raidoin tuli varovaisesti kävellen sohvalle ihailtavaksi. Nimi, mikä sille nimeksi, me kyselimme. Marja sanoi sen olevan Misu.

Misulle laitettiin ruokakippo keittokomeroon ja pesuvati pehmikkeineen vessaksi eteiseen. Merisilakkaa ja kissanpurkkiruokaa sille annettiin. Nukkumismattoaan se ei hyväksynyt. Se tuli Marjan tai minun jalkoihin vuorotellen. Hyrr, hyrr, Misu tarpoi peittoa pyytäen luvan nukkua samassa sängyssä.

Helsingin asfalttiviidakossa Misu ei voinut kulkea vapaana . Marja kertoikin äidille Hakaniemen Elannon tavaratalossa myytävän kissan valjaita. Äiti antoi rahat, ja Marja osti punaiset valjaat. Misuhan oli tyttökissa.

Puolen kilometrin päässä oli Alli Tryggin puisto, yksi Helsingin lukuisista puistoista. Siellä oli Ässärykmentin patsas, puita ja pensaita, hiekkalaatikko lapsille sekä penkit naapuritalojen mummeleille. Sinne siis mentiin.

Valjaita puettaessa Misu rimpuili, sähisi, puri ja kynsi. Me panimme kuitenkin valjaat päälle ja minä lähdin Marjan kanssa viemään Misua puistoon, jossa se rauhoittui. Me talutimme Misua pensaiden keskellä, kun se sinne tahtoi. Misu kiinnostui puluista ja varpusista, jotka sitä härnäsivät. Useasti kesän aikana Misu pääsi ulos, joskus se tahtoi torkkuakin hiekassa auringon lämmössä.

Näin mentiin kohti syksyä ja Joulua. Joulua edeltävänä lauantaina lähdin isän kanssa ostamaan joulukuusen Hakaniemen torilta. Isä kantoi sitä tyvestä ja minä latvasta jalkakäytävää pitkin kilometrin matkan. Kotona jäinen joulupuu laitettiin kylpyammeeseen sulamaan. Että Misu ihmetteli kuusen sulavia oksia ja tuoksuja!

Sunnuntaina isä laittoi kuusen tukevaan jalustaan ja laittoi myös Betlehemin tähden ikkunaan. Me lapset saimme koristella kuusen hopeisin köynnöksin, monen värisin palloin ja enkelikarkein. Ikivanhat kynttilänjalat laitettiin myös. Niissä roikkui lyijypainot, jotta streariinikynttilät pysyivät pystyssä. Misukin tahtoi osallistua kuusen koristeluun takatassulla seisten kunnes kiepsahti kumoon. Me laitoimme koristeet ylemmäs Misun ulottumattomiin. Äiti valmisti peruna- ja porkkanalaatikoita sekä otti kinkun sulamaan. Maanantaina äiti teki kinkulle sinapista ja korppujauhoista kuorrutuksen neilikoineen ja laittoi kinkun uuniin koko yöksi.

Tiistaina, jouluaaton aamulla kaikkien lasten piti käydä kylvyssä ja sitten laittaa puhtaat vaatteet päälle. Minä jätin kylpyhuoneen oven raolleen sekä vaahdotin veden tukkashampoolla. Tietysti Misu tuli WC-pöntön päällä kurkkimaan ja ihmettelemään kylpyammeen vaahtoa. Se otti vaahtoa tassuunsa eikä oikein ymmärtänyt miksi se katosi. Tassu vain kastui.

Puhtaissa paidoissa me söimme jouluaterian. Kuusen kynttilät sytytettiin. Sitten odotimme kärsimättömästi joulupukkia. Vihdoin ovikello soi! Me lapset menimme pitkään eteiseen ottamaan pukkia vastaan. Misukin tuli jalkoihimme. Ovi avattiin pukille. Tuskin pukki ehti kysyä:

– Onkos täällä kilttejä lapsia, kun Misu nosti häntänsä pystyyn, kaikki karvat pörhölleen, sähisi ja hyppäsi hirmuisen loikan kaikki jalat levällään joulupukin rinnuksiin kiinni.

– Kääk! Pukki huusi, ottakaa se irti! Kaikki purskahdimme raikuvaan nauruun irrottaen tiikerimme joulupukin nutusta.

Pukki tuli olohuoneeseen Misun luimistellessa sohvan alla. Isä haastatteli pukkia niistä näistä ja oliko Korvatunturilla lunta lähtiessä. Lahjojen jaosta Misu oli kiinnostunut, koska lahjapaperit rapisivat. Kun joulupukki oli jatkanut matkaansa ja lahjat avattu, äiti määräsi paperit laitettavan kuusen juurelle, myöhemmin siivotaan. Siitähän Misu riemastui! Se meni pöyhimään rapisevia joulupapereita. Kai se luuli siellä hiiriä olevan ja pyöri papereissa kunnes viimein väsyi nukkuen niiden alla jouluyön.

Tämä tapahtui 1960-luvun alussa Helsingin kaupungin Kallion kaupunginosassa.

Heikki VäisänenKuusamo