Eläkkeellä oleva kuusamolainen kuorma-autoilija Olavi Virranniemellä on monenlaisia muistoja vuosista maitoautoilijana Kuusamon Osuusmeijerissä.
Kun Olavi pääsi armeijasta vuonna 1956, anoi hän kuorma-auton liikennelupaa tarkoituksenaan lähteä pohjoisen voimalaitostyömaille kippiautolla maita ajamaan, mutta tulikin taksilupa. Olavi siirtyi vuonna 1959 perheineen isänsä rintamiestilalle Sarvivaaraan. Maanviljelyksen ohella Olavi ajoi Ford Transit -taksillaan Kuusamon Osuusmeijerille sarvivaaralaisten maidontuottajien tonkat Sallan tien varteen, josta autoilija Kalevi Paavola kuljetti tonkat meijeriin. Ennen Kuusamon meijerin valmistumista olivat postiautot kuljettaneet kermatonkat pitäjiltä Osuuskaupalle, josta tyrnäväläinen autoilija Kalevi Paavola oli öiseen aikaan vienyt tonkat Oulun Valiolle. Talvella Olavi aurasi Sarvivaarantien.
1960-luku oli soitten ojituksen kulta-aikaa, niinpä Olavi lähti kyselemään traktorikaivurille töitä Kemijärven Tapion konttorilta, jossa kerrottiin työtä olevan ruhtinaallisen paljon, esimerkiksi Kuusamossa 200 ojakilometriä. Paluumatkalla Sarvivaarassa tuli meijerinjohtaja Viiala vastaan ja pysäytti Olavin. Viiala kertoi, että Paavola luopuu Käylän linjan ajosta ja tarjosi kyseistä linjaa Olaville. Olavi tarttui tarjoukseen, koskapa Viiala lupasi työtä riittävän niin pitkään kun lehmät lypsää maitoa. ”No lehmät lypsää edelleen, mutta tonkat on mummujen kukkapurkkeina”.
Olavi hankki kuorma-auton liikenneluvan meijerinajoja varten. Seuraavaksi hän meni Käylän Osuuspankin johtaja Nykäseltä kysymään lainaa auton ostoa varten. Nykänen oli myötämielinen ja sanoi, että ota nyt tarpeeksi, ettei tarvitse ruveta vekseleiden kanssa tuhertamaan. Ensimmäinen uusi kuorma-auto Scnia-Vabia 55 maksoi 36 800 markkaa vuonna 1964. Alustan päälle hän rakensi korjaamolla omana työnä korin.
Käylän linja kulki seuraavaa reittiä: Liikanen Sarvivaara, Käylä, Vasaraperä, Petäjävaara. Maidontuottajia oli yhteensä 110 ja kilometrejä noin 250. Maidontuottajien toimesta tonkat oli tuotu maitolaitureille, joihin jätettiin palatessa tyhjät tonkat.
Meijeristä tuotiin myös maidontuottajille tilatut voit, juustot ja kurri (rasvaton maito) vasikoiden ravinnoksi. Työssä tarvittiin hyväkuntoinen apumies , koskapa raskaitten tonkkien käsittely oli täysin käsityötä. Ajanhenkeen kuului, että autoilija toi ”kirkolta” pikku asioita apteekista lääkkeitä, varaosia, sairaalle possulle lääkkeeksi kossua jne.
Maitolinja ajettiin joka päivä, koskapa lehmät lypsää joka päivä. Keskimäärin päivänpituus oli 12 tuntia – siis joka päivä. Kesällä maitomäärät lisääntyivät ja tarvittiin lisäksi perävaunu sekä Liikasen perältä Transitilla juontokuorsma.
Vuonna 1967 oli helluntai aamuna Oulangalla yllätys, kun tulva ja jäät olivat vieneet joesta sillan.
Liikasesta maidonkuljetusta rupesi hoitamaan pakettiautolla Armas Liikanen ja joen yli tonkat tuotiin veneellä Olavin autolle. Kaikki liikenne tapahtui veneellä siihen asti, että silta saatiin tehtyä. Kesäaikana olivat ulkomaalaiset repputuristit löytäneet maitolaitureiden aarteet: maitoa, voita ja juustoa mahan täydeltä.
Muut Kuusamon Osuusmeijerin maitoautoilijat olivat S. Multas Vuotungin linja. A. Laakso Kitkan linja. A. Heiskanen Kärpänkylän linja. S. Lehto ja N. Koski Koskekylän linja. A. Poussu Poussun linja. A. Pätsi Kuolion linja. K. Paavola Etelä Kuusamon linja. T. Säkkinen Lämsänkylän linja. V. Määttä Mustosenvaaran linja. U. Hänninen Riekin linja. A. Kitkala Posio. V. Rääpysjärvi Särkelä, Sirniö, Kynsilä. A. Tauriainen Metsäkylä. Keränen Itä Taivalkoski.
Olavi oli tyytyväinen Scania Vabiksen toimintaan. Koska maidon ajo vaati autolta luotettavuutta, vaihtoi hän tyypin 55 mallista tyypin 1956 malliin.
Vuonna 1972 meijeri luopui maidon tonkkakäsittelystä. Tonkat ja maitolaiturit sekä tonkka-autot jäivät historiaan ja siirryttiin tilatankkeihin ja säiliöimuautoihin. Keräyslinjoja yhdisteltiin ja autoilijoiden määrä väheni. Olavin perheessä kuorma-autoilu jatkuu jo kolmannessa polvessa.