Aava Murto (päivä pääministerinä): "Teknologian avulla tytöillä on parempi mahdollisuus työhön ja toimeentuloon sekä tarpeittensa toteuttamiseen. Tasa-arvoa ei saavuteta niin kauan, kun tytöt pusketaan ulkopuolelle teknologiasta" (suora lainaus Aava Murron puheesta 23.09.2020).
Tietääkseni, meillä Suomessa, on vielä mahdollisuus tehdä valintoja suhteellisen vapaasti – on ollut jo kauan. Jokainen suomalainen, tyttö tai poika, saa pyrkiä haluamalleen opintopolulle.
Ketään ei pakoteta valitsemaan vastoin tahtoaan. Mutta, tytöt ja pojat nyt vain valitsevat oman” tiensä” haaveidensa / mieltymystensä mukaisesti. Itsekkäästi ja vapaasti.
Ei tasa-arvovouhottajien mieliksi. Ja toki tiedämme, että tasa-arvon jalot teesit ei koske poikia, eikä – miehiäkään – enää. Yhteiskunnassamme ylläpidetään tietoisesti harhakuvitelmaa, jossa tytöt/naiset ovat lähtökohtaisesti sekä alistettuja että sorrettuja suhteessa ”toiseen sukupuoleen”.
Mielestäni todellisuus on kuitenkin toinen, täällä Suomessa, jossa sukupuolten välinen tasa-arvo on toteutunut vähintäänkin kiitettävästi. Lähes kaikilla mitattavissa olevillä yhteisolon sektoreilla tässä on onnistuttu. Joissakin tapauksissa on menty ylikin.
Miksi sitten niin moni suomalainen poika tai nuori mies voi huonosti? Miksi hän ei pärjää koulussa, keskeyttää opintonsa ja syrjäytyy?
Onko osasyy esimerkiksi teoreettisessa kouluopetuksessamme, joka suosii tyttöjä. Opetussuunnitelmathan suunnitellaan ja toteutetaan pitkälti ajattelematta kuinka ne tuovat lisäarvoa nuorillemme. Vai tuovatko?
Ylhäältä alaspäin vain – tsaarinaikaisella kaavalla – ikuisesti. Ei päinvastoin, niin kuin pitäisi.
Edellä mainitut ongelmat eivät ole kovin mediaseksikkäitä. Ikävä kyllä. Tytti Tuppuraisen mukaan ”omat kansalaiset ensin -ajattelu” on kerettiläistä ja siten tuomittavaa.
Ajelehtikaamme vain ihanassa globalismin ja intersektionaalisen feminismin evankelisessa huumassa kohti täydellistä yhteiskuntaa. Sivuille vilkuilematta.
Päivä pääministerinä, jossa joku ihan tavallinen suomalainen poika, saisi kokea tämän ”kunnian”, ei yksinkertaisesti ole mahdollista. Se ei vaan istu vallassa olevaan ylifeminisoituneeseen asenneilmastoon. Ei kirveelläkään.
Suomalainen nuori mies on ajettu eräänlaiseen välitilaan, jossa hän ei tiedä, mitä saa ajatella, mitä saa tehdä, mitä saa – olla. Ikävä kyllä.
PS. Ainoa ministeri, joka huomioi poikien hädän, on sisäministeri Maria Ohisalo – etenkin ei-niin-vaaleiden poikien.