Eduskuntavaalien lähestyessä kansalaisille syötetään monenlaista tietoa ilman, että asianomaiset ehdokkaat tajuavat itsekään, mistä puhuvat. Näin on asia myös kuusamolaisten ehdokkaiden osalta.
Näyttää siltä, että kopioidaan sellaisenaan puolueen tarjoamia yleisiä jargoneita – mitä ne kuusamolaisia koskettaa!
Yksi jargoneista on velkaantumisella pelottelu. Itsekin sitä aikani kauhistelin ja mietin, mihin tämä nykyhallituksen meno johtaa. Se, että ilmiö (velkaantuminen) otetaan irralliseksi mörköksi, saa kansalaiset ja äänestäjät ymmäkälle.
Äänestäjää ”vedetään kuin pässiä narulla” pätee tässäkin. Median ja puolueen sana on tosi ilman, että kohdehenkilö osaa paneutua syvällisemmin asiaan.
Asioiden tarkastelu tulee suhteuttaa ilmiön kontekstiin. Suomi ei ole irrallinen valtio vaan monenlaisessa EU:n hämähäkin verkossa. Jos velkaantumista tarkastellaan Euroopan tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen, Suomi (52 % vuoden 2022 loppu) sijoittuu EU:n keskitason alapuolelle (noin 80 %).
Vuoden 2022 kolmannen vuosineljänneksen lopussa BKT:lla mitatut suurimmat julkisen velat rekisteröitiin Kreikalle (178 %), Italialle (147 %), Portugalille (120 %), Espanjalle (116 %), Ranskalle (114 %) ja Belgialle (106 %), ja alhaisin Virolle (16 %), Bulgarialle (23 %) ja Luxemburgille (24 %).
Suomen velkaantumistasolla on vahvat EU:n teollisuusmaat kuten Saksa. Ruotsi ei ole päässyt velkaantumaan samaan tahtiin kuin Suomi. Suomen valtionvelka on ollut pienimmillä vuonna 1974 (3 %) ja suurimmillaan vuonna 1944 71 %.
Velka on pääosin ulkomaista suurimpien rahoittajin ollessa ulkomaiset rahastot, eläke- ja vakuutusyhtiöt ja pankit.
Valtiovelka oli 144,1 miljardia euroa tammikuussa 2023. Asukasta kohden velkaa oli 25 834 euroa. Mitä nuo miljardit tarkoittavat, jäävät monelta ymmärtämättä.
Asukasta kohden laskettu summa vastaa pienen auton hintaa, eli velalla voitaisiin ostaa jokaiselle kansalaiselle oma auto. Velkarahalla investointi ei ole ongelma, ongelma on jos maksetaan tulonsiirtoja ja ylläpidetään hyvinvointiyhteiskuntaa, kun reaalitulot eivät tätä kata.
Velkaantuminen ja talouden tila vaikuttavat yritys- ja valtiotasolla lainan korkotasoon eli siihen, millä hinnalla rahaa saadaan kansainvälisiltä rahoitusmarkkinoilta. Tämäkään mittari ei Suomen osalta ole hälyttävä, mutta voisi olla tietystikin parempi.
Suomen valtiolla on kahdelta kansainväliseltä luottoluokituslaitokselta (Fitch Ratings, S&B Global Ratings) luokitusarviot AA+ (Prime-taso: Ruotsi /AAA, Norja/AAA: High rate-taso: Suomi/AA+, UK/AA, Ranska/AA, Espanja/A-; Alempi taso: Italia/BBB).
Mitä korkeampi luokitustaso, sitä halvempaa laina on. Luottoluokitustarkastelussakaan Suomella ei ole hätää. Tosin yleisen korkotason noustessa korkokulut kasvavat, mutta yleensä korkonousua vasten voidaan suojautua erilaisilla instrumenteilla.
Kaikki kytkeytyy taloudelliseen kasvuun, jonka varaan lasketaan hyvin paljon. Nämä luvut eivät näytä kovinkaan lupaavilta Suomen osalta. Nordean ennusteen mukaan tämän vuoden talouskasvu 0 %, ensi vuonna 1 %. Maailmantaloudella menee paremmin.
Valtion menoissa on paljon karsittavaa. Verotuksen kiristäminen on myrkkyä taloudelle ja kulutukselle.
Kulutuksen supistuessa verotusta kiristettäessä ostovoima heikkenee, mikä heijastuu suoraan talouden aktiviteettiin. Verotusta keventämällä saadaan talous kasvuun.
Menomomentteja lisäämällä niiden eliminointi on aina haasteellista, sillä saavutettuja etuja ei haluta supistaa poliittisen kannatuksen laskun pelossa. Indeksien yms. jäädyttäminen esimerkiksi eläkkeiden osalta on myös myrkkyä ostovoimalle.
Paljon on valtion hallinnossa tehostamisen varaa. Yksityisellä puolella (esimerkiksi kauppa) tehostustoimet toteutettiin jo 1990-luvulla, mutta valtion ja kunnan taloutta vaivaa edelleen pöhöttyneisyys.
Koska menoleikkauksilla ja veronkorotuksilla on erilaiset tulonjakovaikutukset, valinta niiden välillä jää viime kädessä poliittiseksi kädenväännöksi.
Poliitikkojen velkaisuudella mörköilyllä ei ole vielä aihetta, mutta mutta tällä menolla olemme pian keski- ja eteläeurooppalaisessa velkakuopassa. Yksi velkaisimmista maista on Yhdysvallat, jonka velkataakka on uskomaton ollen Bkt:stä noin 100 %.
Tämä nyt ei voi tietenkään olla mikään tekosyy Suomen velkaantumiselle.
Kuten talouspoliittinen arviointineuvosto toteaakin: ”Seuraava hallituskausi on perusteltua aloittaa uskottavalla, läpinäkyvällä ja kunnianhimoisella julkisen talouden sopeuttamissuunnitelmalla”. Velka on kansantaloudessa lainaa tulevilta sukupolvilta. Velka itseisarvollisesti ei ole ongelma vaan valtiontalouden krooninen alijäämä = velka ei pienene. Kuten jokainen tietää, vyönkiristyksestä seuraa epäsuosio (kuten Sipilälle kävi) ja seurauksena on jälleen tuhlaajahallitus. Neutraalein ratkaisu oli virkamieshallitus, joka voidaan nimittää, jos poliittista hallitusta ei saada nimitettyä – vähän on näitä enteitä ilmassa nyt.