kohti sinun kiveen hakattua nimeäsi

sydämeeni puhallettua

hyräilen hiljaa isoäidin virttä

hengitys huurtuu ilmaan pilveksi

muistan viimeisen hymysi

sydämeni sinetin

lasken liekin lähelle nimeäsi

ja kuiskaan

samaan valon kaareen

me yhä kuulutaan