– Kassu, älä töni, Laura Paavola, 8, toteaa iloisesti lukukoira Kassulle, joka astelee tiiviisti Lauran vierellä kohti Kuusamon kirjaston lukunurkkauksen punaista sohvaa.
Luvassa on kerran kuukaudessa tapahtuva lukukoirahetki, jossa Laura pääsee lukemaan valitsemaansa kirjaa ihmisen parhaalle ystävälle. Tänään lukukoira Kassu saa kuulla Into-tontun joulunpelastusoperaatiosta.
Laura istuutuu sohvan kulmaan Kassun painaessa päänsä hänen syliinsä. Kirja aukeaa ja vartin mittainen lukuhetki on alkanut.
Parivaljakko ei kohtaa ensimmäistä kertaa. Laura on lukenut Kassulle kuukausittain viime syystalvesta lähtien. Hänestä on tullut vakilukija ja koira tunnistaa hänet nykyään jo kaukaa.
– Häntä heiluu kovasti aina Kassun nähdessä Lauran, Kassun omistaja ja lukukoiraohjaaja Anne Lämsä toteaa.
Kuusi- ja puolivuotias Kassu on omistajansa mukaan melkoinen diiva, ainakin kotioloissa.
– Se osaa vaatia rapsutuksia ja huomiota, Lämsä paljastaa.
Lukukoiratapaamisissa Kassun tuskin tarvitsee huomiota kerjätä – ei ainakaan Lauran kanssa, jolta se saa rapsutuksia ja paijausta tasaiseen tahtiin.
– Parasta Kassussa on se, kun se on niin pörröinen, Laura kertoo.
Lukukoiran tehtävänä on kuunnella. Eläimen läsnäolo rentouttaa lukijaa eikä koira välitä lukunopeudesta, virheistä tai epäröinnistä. Koiralle ääneen lukeminen nostaa lukijan itsetuntoa ja ylläpitää lukuintoa. Eläin ei arvostele eikä kritisoi.
Kassu on Kennelliiton hyväksymä, virallinen lukukoira. Se on luonteeltaan ihmisystävällinen, jonka lisäksi se osaa rauhoittua vieraiden ihmisten seurassa.
Laura on oppinut jo tuntemaan Kassun kirjamakua.
– Se pitää rauhallisista tarinoista, Laura kertoo.
Rauhallisesti Kassu ottaa lukutilanteenkin, sillä Lauran lukiessa se painaa silmäluomat alas ja nukahtaa piittaamatta sivujen kääntelystä tai muualta kuuluvista äänistä.
Lauran äiti Merja Paavola huomasi lukukoirasta kertovan ilmoituksen lehdessä viime syksynä. Eläinrakasta tytärtä ei tarvinnut liiemmin suostutella lukukoiran seuraan.
– Meillä taitaa olla hieman koirakuumetta ilmassa.
Äiti pitää Lauran lukukoiraharrastusta erittäin positiivisena asiana, koska se vie huomiota pois nykyajan teknologisista laitteista, kuten kännyköistä ja tietokoneista.
Anne Lämsän rooli tilanteessa on toimia koiranohjaajana, mutta käytännössä hän seuraa tilannetta sivusta ja antaa Kassun ja lukijan touhuta keskenään. Ohjaaja ei puutu lukemisiin millään tavalla.
– Minä en ota mitään kantaa lukemisiin enkä kommentoi niitä millään tavalla. En edes tiedä, mitä Kassulle luetaan, Lämsä kertoo.
Lukijan ja lukukoiran hetki on siis täysin heidän omansa.
– Loppu, Laura toteaa. Viisitoista minuuttia on kulunut ja Into-tontusta kertova kirja on luettu kannesta kanteen. Mielessä on jo seuraava lukukerta, mutta kirjavalintaa ei ole vielä tehty. Laura siirtyy kirjaston tietokoneelle selaamaan Minecraft -pelin Halloween-lisäosia. Kassu jää vihreälle peitolleen istumaan, katse ovelle päin. Seuraava lukuvuorossa oleva lapsi astuu sisään kirja kädessään.
