Juna toi Simo Väisäsen Kuusamoon, läntisen Kanadan Albertaan, vuonna 1927. Tuosta vuodesta alkaa Kanadan Kuusamon siirtolaisten jälkeläisen, John Waisasen, sukutarina uudessa maassa. Kuusamoon saapuessaan, Johnin isä, Simo oli muuttanut jo nimensä sikäläiseen suuhun sopivaksi Simon Waisaseksi.
Kuusamossa oli jo vilkas suomalaisyhteisö. Kuusamon koulu, Kanadan Albertassa, oli toiminut jo 25 vuotta. Suomalaisten lisäksi alueella oli muita pohjoismaalaisia maahanmuuttajia.
Kanadan Kuusamo lienee perustettu ainakin sata ja kaksikymmentä vuotta sitten, mahdollisesti jo 150 vuotta sitten.
Ensimmäisistä maahanmuuttajista muistona on yhä Kuusamon hautausmaa. Hautausmaan hautakivistä löytää tuttuja nimiä: Heikkiloitä, Heikkisia, Hietaloita, Kujaloita, Pitkasia ja pari Waisastakin.
Simon Waisasen saapuessa Kuusamon hautuumaalla lepäsi jo ainakin tusinan verran, ellei enemmänkin suomalaisia.
Ensimmäiset suomalaiset – oletettavasti myös koti-Kuusamosta kylälleen nimen tuoneet maahanmuuttajat – olivat lähteneet Kuusamon ensimmäisen suuren muuttoaallon mukana meren taakse.
Ensimmäinen muuttoaalto Kuusamosta alkoi jo 1860-luvulta ja jatkui aina ensimmäiseen maailmansotaan saakka.
– Kuusamolaisia muutti tuolloin erityisesti Pohjois-Norjaan ja Kuolan Jäämeren rannoille, mutta myös Pohjois-Amerikkaan, Suomen Kuusamo-opiston ’Kuusamo 150-vuotta historiapäivän’ puhuja, lisensiaatti Jouni Alavuotunki kertoo.
Alavuotunki on ynnäillyt, että tuona aikana lähtijöitä oli ainakin parituhatta kuusamolaista. Näistä karkeasti puolet lähti Pohjois-Amerikkaan.
Ensimmäisen muutoaallon Pohjois-Amerikkaan lähteneistä suurin osa suuntasi Yhdysvaltoihin ja vähäisemmässä määrin Kanadaan.
Kanadaan muutto alkoi voimistua vasta 1920-luvulla, kun Yhdysvallat ei päästänyt enää maahan. Siellä pantiin rajat kiinni.
– Ensimmäisenä maahan päässeet olivat tyytyväisiä ja suhtautuivat nyreästi uusiin tulijoihin, kertoo Alavuotunki.
Tässä on Alavuotunki näkee yhtymäkohtia myös nykyaikaan, kun Trump on rakentamassa muuria Meksikoa vastaan.
Kuusamon suomalaisyhteisön jälkeläiset sulautuivat ajan saatossa hyvin kanadalaiseen elämänmenoon, kertoo Kanadan Kuusamon lähettyvillä olevan Sylvan Lake -kaupungin paikallishistorian harrastaja, tohtori Brian Inglis.
– Kuusamo näkyy toki vielä paikallisten yritysten nimissä, meillä on Kuusamon viljasiilo ja öljynlastausasema, josta öljyä pumpataan rahtijuniin, Inglis kertoo.
Inglis arvioi, että mahdollisia koti-Kuusamon suomalaissukuja on sammunutkin.
– Potilaistani moni suomalainen eli elämänsä vanhana poikana tai piikana, Inglis kertoo.
Alkutaival Kanadassa oli kertoman mukaan työlästä. Simon Waisanen raapi savisuudestaan kuulusta kanadalaisesta maaperästä, pennin kerrallaan, ne Kanadan taalat, joilla hän tulisi vielä ostamaan maata.
Aluksi Simon työskenteli maatiloilla, ratatiilien valajana sekä myöhemmin rautateillä.
Muutamien vuosien jälkeen Simon saattoi ostaa säästöillään maata. Hän perusti Kuusamon lähettyville tilan, jonka rakennukset nousivat hänen omalta maaltaan kaatamista puista.
– Kanada tarjoaa mahdollisuuden niille, jotka haluavat siihen tarttua, kertoo John isänsä usein sanoneen elämän perustamisesta vieraalle maalle.
Kuusamolaiset lähtivät hyvinkin erilaisesta maasta kuin Etelä-Suomesta taipaleensa aloittaneet siirtolaiset. Tärkein ero oli lähtöseudun maanomistuksessa ja tuotantosuhteissa. Kuusamossa oli Isojako yhä tekemättä.
– Täällä ei ollut tietääkseni yhtään kartanoa ja sitä myötä puuttuivat tavallaan tuntemattomat vähäväkiset, joita torppareina, palvelusväkenä ja mäkitupalaisina asui esimerkiksi Varsinais-Suomessa ja Pohjanmaalla.
Kuusamosta lähti talollisten lähisukulaisia.
– Täältä lähdön syy oli se, että talot ja niiden rahakirstut peri useimmiten vanhin veli, ja kun lapsia oli paljon, joutuivat nuoremmat sisarukset usein lähtemään muualle, Alavuotunki kertoo.
Simo Väisäsellä oli seitsemän veljeä kotimaassaan.
Simon Waisanen sai Suomesta vaimon vasta sotien jälkeen.
Helsingin Olympialaisissa 1952 oli käynyt ystävä, herra Saarela, ja tämä ehdotti, että Simonin pitäisi mennä naimisiin. Saarela kertoi, että hän oli löytänyt Suomesta juuri sopivan tytön.
Alkoikin kirjeenvaihto Tyyne Nykäsen kanssa ja pian Tyyne muuttikin Kanadaan sovitulla paluuoptiolla.
Yhteen asettuminen kävi kuitenkin sutjakkaasti – yhdellä ehdolla – kunhan vain rakennettaisiin sauna. Ja saunahan rakennettiin.
Samaan aikaan, kun John kasvoi nuorukaiseksi farmilla Kanadan Kuusamossa, löi meren tällä puolella toinen muuttoaalto Kuusamosta lähtijöitä Ruotsiin koko 60-70 -lukujen ajan.
– Esimerkiksi vuosina 1968-72 Kuusamon väkiluku aleni muutamassa vuodessa neljällä tuhannella hengellä, osa muutti Ruotsiin tehdastöihin. Arvaisin, että puolet lähtijöistä meni Ruotsiin ja puolet Etelä-Suomen kaupunkeihin, Alavuotunki kertoo.
Tyynen ja Simonin poika John Waisanen vastasi keskiviikkoaamuna kännykkään tilansa töissä. 62-vuotias farmari oli siirtämässä lehmiä laitumelle isänsä perustamalla tilalla. Tila sijaitsee Kuusamon läheisyydessä.
– Onpa mukava, kun joku soittaa Suomesta. Viimeistä puhelusta sieltäpäin onkin jo monta vuotta!
Hän kertoo, että Suomessa on paljon sukulaisia, mutta yhteyksiä ei ole tullut enää pidettyä.
Ilahtunut John kertoo, että hän osaa vähän suomeakin, ”en ymmärrä, en ymmärrä, mitä sinä sanot”, hän sanoo nauraen.
– Ollaankohan sukulaisia? kysyy Waisanen allekirjoittaneelta.
Asiasta ei päästä selvyyteen, mutta John lupaa etsiä papereista tiedon, että onkohan hänen isänsä muuttanut Kanadan Kuusamoon juuri Suomen Kuusamosta.
Ei ihan, mutta läheltä piti.
Johnin tyttären Judyn sähköpostilla lähettämästä passikuvasta ilmenee, että Simo Väisänen on syntyisin Suomussalmelta. Saatamme ollakin sukua, ainakin jottain kautta, niin kuin melkein kaikki noiden latvavesien varsilta maailmalle levinneet ovat.
John kertoo, että isä Simo kertoi Suomesta vähän.
– Hän piti aina Kanadaa mahdollisuuksien maana, kertoo John.
Simon työskenteli kovasti rakentaakseen elämänsä perheelleen tuossa savisessa mahdollisuuksien maassa. Johnin Tyyne-äiti menehtyi, kun hän oli 11-vuotias.
Tyyne Nykänen toimi aktiivisesti paikallisessa kalvinistisessa seurakunnassa ja hänen kerrotaan laulaneen suomalaisia lauluja eri tilaisuuksissa. Saunan huomenlahjaksi vaatineen Tyynen kerrotaan toimineen aktiivisesti myös suomalaista kulttuuria vaalineissa yhdistyksissä.
Paikalliseen seurakuntaan liittyminen ei ollut tavatonta maahanmuuttajien piirissä. Albertan suomalaisten parissa kotimaan luterilainen uskonto ei säilynyt useiden muiden Kanadan siirtokuntien tavoin. ”Albertan suomalaiset seurakunnat olivat lyhytikäisiä. Kannatuksen puute ja papittomuus lopettivat toiminnan”, kertoo Yrjö Raivio Kanadan suomalaisten historia (2005) -kirjassaan.
Alavuotungin mukaan 2000-luvun alusta alkaen on Kuusamoa koetellut jo kolmas suurempi muuttoaalto. Sen taittumista jo aavistellaan tai ainakin siitä odotellaan merkkejä.
Toisaalta on myös niin, että kuusamolaiset ovat alunperinkin maahanmuuttajia tai muuten vain muuttajia.
– Näinkin voidaan tulkita se, että Ruotsin vallan aikana Kuusamoon tulijat muuttivat vieraaseen maahan – itärajan taakse.
Pitkin viime vuosisatoja Kuusamossa asuvat olivat tottuneet liikkumaan pitkiäkin matkoja elinkeinojen perässä. Näin erityisesti tulijoihin aikojen saatossa sulautuneet saamelaiset, jotka usein matkustivat myös vuodenkierron mukaan.
– Paikalliset saamelaiset omasivat puoli-nomadisen elintavan.
Jatkossakin kuusamolaiset elivät tottuen reissaamaan, kun oli tarvis.
– He matkasivat esimerkiksi kalaan ja takaisin – Pohjois-Norjaan ja Kuolan jäämeren rannoille, kertoo Alavuotunki.
Kanadan Kuusamon siirtokunnan suomalaiset jälkeläiset, Waisaset, elävät nyt lapsineen elämäänsä kanadalaisina.
Kuusamon ensimmäisten suomalaisten maahanmuuttajien nimiä löytyy Kuusamon hautuumaan kivistä tästä linkistä .
Kuvat: John Waisasen arkisto.
Grafiikka: Mikko Halvari.
