Löinpä muutamankin kerran latia pajatsoon, uutta kolikkoa peliin. ”Nyt on jo mennyt niin paljon, ettei markka enää tunnu missään”, oli ajatus.
Markkaa meni. Peli huumasi pientä kulkijaa.
Myös taloustieteilijöitä hämmästyttää, kummastuttaa se, miksi ihmiset eivät tee ainoastaan järkeviä päätöksiä. He nimittävät touhuani pajatson ääressä uponneiden kustannusten virhepäätelmäksi. Pitävät tekostani virheenä – näin laskelmoivan ihmisen kuvan näkökulmastaan.
Taloustieteilijöiden selitykset ”virheestä” toki haukotuttavat nykypsykologeja ja avaisipa itse filosofi Puhtaan Järjen Kritiikin, mutta ne ovatkin toisia tarinoita.
Oman kokemukseni myötä ymmärrän joka tapauksessa paremmin sitä harmia, että myös sote-uudistukseen käytetyt tuhannet työtunnit ja sadat viranomaiset ovat upotettuja kustannuksia.
Peliä on jatkettava, vaikka kuinka asiantuntijat väittäisivät, että kirjattuja tavoitteita ei täytetä. Näin, vaikka olisi käymässä päinvastoin.
Sama upotettujen kustannusten välttely pätee kaapin pohjalla. En pidä tuota paitaa, mutta se oli kallis, enkä siksi raaski luopua.
Se pätee orkesterilippuun. Vaikka minut saataisiin ymmärtämään, että esitystä ei kannata mennä katsomaan, saattaisin mennä – lippu oli kallis. Lahjaksi saadun lipun käyttämättä jättäminen on taasen psyykkisesti helpompaa, koska uponneita kustannuksia ei ole.
Soten puolesta yhä puhuvat nostavat toistuvasti esiin hankkeen valmisteluun jo käytetyt työmäärät. Sanotaan, että valmistelua ei saa päästää hukkaan.
Mikäli uponneiden kustannusten virhepäätelmän mukainen touhu armollisesti hyväksytäänkin vain inhimilliseksi käyttäytymiseksi, jää silti kysymys: Onko niin, että valmistelutyön ei saa antaa mennä hukkaan, vaikka sote-hanke ei toteuttaisikaan kirjattuja tavoitteita?
Itse en olisi ainakaan kovin peloissani mistään katastrofista tai umpikujaan päätymisestä, vaikka jatkaisimme Suomen tehokkaan ja monesti maailman parhaaksikin tituleeratun sosiaali- ja terveyspuolen kanssa.
Ovathan esimerkiksi Suomen terveydenhuoltoon OECD:n mukaan käytetyt 2 500 euroa henkeä kohti melko paljon vähemmän kuin Yhdysvalloissa vastaavasti käytetyt 4 000 euroa. Eli onpa vain tuo hitusen vauraampi talous onnistunut rakentamaan paljon kalliimman terveydenhuollon. Eivätkä siellä edes kaikki kansalaiset sovi mukaan.