Kuusamolainen Mauri Tuovila pukkasi veneen vesille Nissinjärveen Hautarannalta torstaiaamuna. Vettä sataa tihuutti, mutta lämmintä oli vielä kymmenkunta astetta eli ajankohtaan nähden aika paljon.
Tuovilan siika- ja muikkuverkkojatat olivat aivan rannan tuntumassa.
– Eipä sitä tarvitse mennä oikeastaan kauemmaksi kalaan. Ei täällä muita verkkomiehiä juuri näy, ainoastaan velipojan verkot ovat tuossa vieressä. Kesällä joku mökkiläinen saattaa pitää muutamia verkkoja, mutta ei enää näin syksyllä, joka kuitenkin on parasta kalastusaikaa, Tuovila pohti.
Siikaverkot käytiin läpi siulaamalla ja ne jäivät pyytämään edelleen päivän ajaksi. Tuovilan mukaan monesti siikoja menee päiväsaikaan verkkoihin jopa paremmin kuin yöllä. Nyt siikaverkoissa ei ole kovin paljon kaloja: puolenkymmentä siikaa, pari haukea, muutamia ahvenia ja yksi särki.
Hautarannalla lähes koko ikänsä asunut Tuovila, 56, (välillä hän tosin asui Ranualla vuodet 1988-2011 ja oli töissä Fazerin karamellitehtaalla) sanoi, että on kalastanut koko ikänsä.
– Veri se vetää kalavesille. Ei sieltä voi olla pois.
1980-luvulla Nissinjärvessä ei ollut vielä paljon haukia, vaan niitä kalastettiin Pahalammesta. Nyt hauet ovat lisääntyneet ja tämän kesän suurin kala painoi 5,5 kiloa. Myös särkien määrä on kasvanut.
– Ruotoisia särkiä en syö, vaan jätän ne lokeille. Sen sijaan muikkuja, ahvenia ja siikoja savustetaan ja paistetaan. Siika on oikeastaan parhaimmillaan suolattuna ja hauista saa hyviä pihvejä, Tuovila sanoi.
Muikkuverkoissa on erilainen tahti. Kaloja on paljon. Verkkojen tiheydet vaihtelevat 14:stä-16:een milliin ja ne ovat melko pinnassa, noin 40 sentin naruissa. Verkot nostetaan vedestä pois toisin kuin siikaverkot. Päivän muikkusaalis on pyytäjän arvion mukaan noin kaksi ja puoli sankollista.
– On siinä päästelemistä ja sitten puhkomista. Ei sitä ennättäisi oikein töissä olla, jos kalastaa kunnolla. Mätiä alkaa tulla jo aika hyvin.
Paikalle oli lentänyt kalastajan nähdessään melkoinen määrä lokkeja, jotka odottelivat innolla, että pääsevät myöhemmin perkuuapajille. Myös variksia alkoi kokoontua paikalle ja ne istuutuivat rannan kelottuneeseen mäntyyn.
Kaikkia saaliskaloja ei Tuovila eikä hänen kumppaninsa Sari ennätä itse syödä. Tuovila kertoo saaliistaan Kuusamon ruokapiirissä Facebookissa. Mukana on usein kuvia saaliista ja kalastajasta.
– Sieltä niitä kyselyjä tulee. Annan paljon kaloja vanhoille ihmisille, hyväntekeväisyys on verissä. Kun lahjoituksista saa kiitosta, niin kyllä se mukavasti lämmittää. Harrastan myös vaihdantataloutta, annan kaloja ja vastalahjaksi tulee kaikkea mahdollista kuten vaikkapa kahvia, marjoja tai puutavaraa, jota tarvitsen paljon, koska teen puutöitä.
Aikanaan puusepäntutkinnon suorittaneella Tuovilalla on kotinsa lähistöllä Noronmutkassa tontti, jonka pihamaalla on jos minkälaisia puutöitä. Löytyy maitolaituri, tuulimyllyjä, tuulimyllyn ja lintutalon yhdistelmiä ja jätepuusta tehty aita.
– Puutyöt ovat mieluista hommaa. Suunnitelmissa on vanhan vilja-aitan kunnostus. Lattialaudat puuttuvat ja voisin tehdä vaikka vaihtokaupan muikuista lautoihin.
