Nyt ovat nuoret herrat innoissaan. Siitä on jo melkein viikko, kun 4-vuotiaat Aarni Törmänen ja Roni Ollila löysivät päiväkotinsa pihalta erikoisen löydön, siitä kertominen saa poikien silmät silti edelleen tuikkimaan.
Annetaan kaverusten itsensä selvittää tapahtumien kulku.
– Kaikki kaivoivat isoa kiveä. Se oli tuossa. Minä ja Aarni ei kaivettu sitä, vaan me kaivettiin tästä. Sitten me vaan kaivettiin ja löydettiin se kivi, Roni Ollila selvittää ja viittelöi kurahanskan peittämällä kädellään Päiväkoti Pikkurillin pihalla Kuusamon Nilolla.
– Hyvin osasit kertoa, juuri niin se meni. Toiset lapset tosiaan kaivoivat suurempaa kiveä ylös, ja kun Roni ja Aarni eivät mahtuneet siihen, he alkoivat kaivaa hieman eri kohdasta, Pikkurillin yrittäjä Vuokko Kallioniemi kertaa.
Kaivuuhommien edetessä kävi nopeasti selväksi, että suuri kivi, jonka ympäristöä toiset lapset lapioivat, oli pelkkä tavallinen murikka. Aarnin ja Ronin ylös kaivama pienempi kivi sen sijaan herätti heti sekä löytäjiensä että päiväkotiyrittäjän huomion.
Vallitsi laaja yhteisymmärrys siitä, että poikien löytöä pitäisi tutkia tarkemmin.
– Paitsi eka me aateltiin, että laitetaan se tuonne piiloon, ettei kukaan näe sitä, Roni tunnustaa hihitellen.
– Mutta kyllähän me siinä heti päätimme, että annamme kiven eteenpäin Aarnin isälle, joka harrastaa historiaa, Vuokko Kallioniemi kommentoi.
Törmästen kotona erityinen kivi sai osakseen erityistä kohtelua. Vaikka Museoviraston virallisissa ohjeissa kehotetaan jättämään löydöt siihen kuntoon, missä ne ovat lähtöhetkellä, poikien löytämä kivi sai osakseen huolellisen pesun ja hellävaraisen kuivatuksen. Siitä otettiin valokuvia, jotka lähetettiin eteenpäin Pohjois-Pohjanmaan maakuntamuseon asiantuntijoiden arvioitavaksi.
– Vastausta ei ole kuulunut vielä, Aarni antaa tilannepäivityksen.
Hänelle on kuitenkin jo muodostunut käsitys siitä, miltä ajalta löytö saattaa olla peräisin.
– Se on kivikautinen, uskoo pikkumies, joka on perehtynyt yhdessä isänsä Tuomo Törmäsen ja isoveli Artun kanssa historian eri aikakausiin ja aikakausille ominaisiin esineisiin.
Nyt pienillä arkeologinaluilla on edessään piinaavaa odottelua.
Pohjois-Pohjanmaan museon arkeologin Mika Sarkkisen mukaan kansalaisten lähettämiin sähköposteihin vastataan kyllä mahdollisimman pian, mutta usein vastausaika venyy pariksi viikoksi.
Jo tässä vaiheessa on kuitenkin selvää, että poikien löydössä saattaa hyvinkin olla enemmän kuin vain luonnon muovaamia muotoja.
– Maastollisesti se on ihan mahdollinen paikka. Kilometrin säteeltä on löytynyt kaksi kivikautista asuinpaikkaa, toinen rajan rakennusten liepeiltä ja toinen Samostenperältä Perälammen pohjoispuolelta, Sarkkinen kommentoi.
Käytännössä kiven alkuperän tutkinta etenee niin, että Sarkkinen tutustuu siitä otettuun valokuvaan, pyytää lisätietoja löydöstä ja tarpeen tullen antaa ohjeet kiven lähettämisestä Museovirastolle.
– Jos se osoittautuu kivikautiseksi esineeksi, se luetaan osaksi yhteistä kansallista kulttuuriperintöä eli se pitää toimittaa Kansallismuseoon. Lisäksi, jos löytöpaikka on uusi, meille kartoittamaton kohde, arkeologimme pitää käydä paikan päällä tarkastamassa, onko kyseessä laajempi kokonaisuus, esimerkiksi kivikautinen asuinpaikka vai merkitäänkö paikka vain yksittäiseksi löytöpaikaksi.
Muinaismuiston löytyessä
Jos löydät maasta esineen, jota epäilet muinaisesineeksi, toimi näin:
Ota se talteen ja merkitse muistiin tarkka löytöpaikka.
Lähetä esine Museovirastoon tai lähimpään maakuntamuseoon.
Postimaksuja ei tarvitse maksaa, kun ilmoitat postiin, että kysymys on asiakaspalautuksesta.
Kun saat Museovirastosta esineen löytöolosuhteita koskevan kysymyslehden, täytä se huolellisesti ja palauta Museovirastoon.
Muinaismuistolain mukaan maasta löydetyt yli 100 vuotta vanhat esineet kuuluvat valtiolle.
Laki velvoittaa löytäjän ilmoittamaan niistä Museovirastoon.