Olipahan hyvä kirjoitus Antero Törmäseltä (KS 14.11.2022). Olen toisinaan ihmetellyt, miksi nykyään pitäisi aina olla yltiöpositiivinen ja nauru naamalla, vaikka ei jaksaisikaan. Jos ei ole naama naurusta korvissa, niin heti pidetään joko masentuneena tai muuten tympeänä ja elämäänsä kyllästyneenä ihmisenä, kun ei aina jaksa olla olevinaan iloinen ja elämänmyönteinen.