Valokuitu: Sö­der­lun­dien perhe sai va­lo­kui­dun 19 vuoden odo­tuk­sen jälkeen

Toimittajalta: Toi­mit­ta­jal­ta: In­huil­laan­kos nyt oikein ura­kal­la vai syö­dään­kös samalta lau­ta­sel­ta?

Mainos: Tutustu Koillissanomat Digiin eurolla kuukausi - tilaa tästä

Muis­to­kir­joi­tus: Heik­ki­sen­ni­val­ta Ham­pu­riin ja ta­kai­sin

Pentti Ilmari Määttä syntyi Kuusamossa pienviljelijän perheeseen lokakuussa 1938.
Pentti Ilmari Määttä syntyi Kuusamossa pienviljelijän perheeseen lokakuussa 1938.

Rakas isämme, Pentti Ilmari Määttä syntyi Kuusamossa pienviljelijän perheeseen lokakuussa 1938. Nuori perhe joutui lähtemään ensimmäiselle evakkoretkelle Pudasjärven Hetekylään, kun Pentti oli vasta toisella vuodella. Perheeseen syntyi yhteensä 7 lasta, 2 tyttöä ja 5 poikaa. Heikkisennivalla arkeen kuului runsaasti aherrusta talon ja tilan töissä, mutta myös urheilulle jäi aikaa. Oli Irnin koulun juoksu- ja hiihtokisoja, mihin Penttikin innolla osallistui.

Keskikoulu ja lukio käytiin Kuusamon kirkonkylällä. Pentti ja hänen paras ystävänsä ja sukulaispoikansa Aimo olivat Kuusamon ensimmäisten ylioppilaiden joukossa. Lukion jälkeen oli mieli opiskelemaan ja siihen tarvittiin lainaa. Mikäs pojasta tulee, kysyi pankinjohtaja. Lääkäri, vastasi Antti-isä, ja niin kuuli Penttikin ensimmäisen kerran, mihin pitäisi suuntautua.

Lopulta Pentti päätyi Kantolan veljesten kanssa opiskelemaan hammaslääkäriksi Hampurissa, mikä oli hyvin rohkea teko siihen maailmanaikaan.

Pentti oli ahkera nuori mies ja lomilla hän työskenteli rakennuksella lautapoikana, satamassa laivanlastaajana, sähkölaitoksella ojan kaivajana, uitossa, savotassa, kotitilan töissä, Piirin mielisairaalan hoitoapulaisena, olipahan hän opettajan sijaisenakin.

1959 Asmuntissa tarvittiin sijaisopettajia ja Pentti pääsi sinne yläluokan opettajaksi. Kuinka ollakaan, alaluokan sijaiseksi tuli suloinen Terttu-neiti Oulusta. Niin lempi leimahti ja heidät vihittiin Oulussa joulukuussa 1962. Sirkku syntyi Oulussa ja Anu Turussa, kun Pentti pätevöityi toimimaan hammaslääkärinä myös Suomessa.

Karungin ja Vetelin kautta perhe päätyi Kajaaniin, Pentti kun kaipasi vaaramaisemia. Terttu ja Pentti toimivat Kajaanissa hyvänä ja pidettynä tiiminä eläköitymiseen asti, vuoteen 2003, Pentti hammaslääkärinä ja Terttu hammashoitajana.

Kaikkien näiden vuosikymmenten ilona oli isänisän kotitila Isola, jota isämme remontoi huolella ja ahkerasti. Nyt Isola onkin koko sukukunnan, tytärten, vävyjen ja 8 lapsenlapsen mieluinen kesäpaikka. Koimme aina olevamme tervetulleita vanhempiemme luo, vaikka toimmekin iloista hälinää talon täyteen. Isä seuraili touhujamme lempeällä, hyväksyvällä katseella. Perhe, sisarukset ja koko suku oli isälle hyvin tärkeä. Kaipaus Irnille ja kotiseudulle säilyi loppuun saakka.

”Sait normiarjesta tarinaa/sain sulta tietoo ja karismaa/olit hyvä asenteen asentaa/ei ollu tarvetta valittaa.
Muistan, kun olin 10v/Malagas oltiin raflas/tilattiin toastit, saatiin halvat korppukasat/mitkä maistu pahalt
Ja naureskelit meijän ilmeille/kun ei tykätty niistä ollenkaan/ja heitit läppää ja olit tyyni/etkä tehny siitä mitään ongelmaa
Se oli kuva, minkä annoit mulle/turha pienestä murehtii/maailma on kiinnostava paikka/minkä pähkinöitä hyvä pureksii.”

Ote Joosuan ja Viljamin räpistä ukkalille

Isä oli pohdiskeleva ja viisas mies, joka piti kielitaitoaan yllä, luki valtavasti ja seurasi tarkasti aikaansa. Hän oli vähäpuheinen, mutta taitava ja huumorintajuinen keskustelija. Kun isä puhui, kaikki kuuntelivat. Viimeiset vuodet olivat hänelle raskaita, kun Parkinsonin tauti vei liikuntakyvyn. Terttu-äiti hoiti häntä rakkaasti ja huolella ja järjesti vielä tänä kesänä isän paaritaksilla Kajaanista Isolaan lomalle.

Kesän jälkeen isä sairastui keuhkokuumeeseen ja voimat alkoivat nopeasti hiipua. Elokuinen lähtöhetki oli kaunis ja rauhallinen, niin kuin soutuvene lähtee hellästi Isolan rannasta, parilla jalan työnnöllä.

Kaipaamme rakasta aviopuolisoa, isää, ukkalia ja appea suunnattomasti.

Surun keskellä meitä kantaa lämpimät muistot ja jälleennäkemisen toivo: Jeesus sanoo: Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. (Joh. 11:25.).

Kiitollisena ikävöiden,

Puoliso Terttu Määttä,
tyttäret Sirkku Mononen ja Anu Palokangas perheineen