Ennen Suomen satavuotisjuhlavuoden alkua hieman pelotti. Kuinkahan ulkopuoliseksi sitä itsensä tässä vuoden kestävässä kansallishumussa tuntisi.
Onneksi nyt voin sanoa, että löysin oman tapani juhlia ja jokainen päivä on mahdollisuus uuteen juhlahetkeen.
Birdlife Suomi nimittäin lanseerasi meille luonnonystäville sadan lintulajin kampanjan. Tavoitteena on yksinkertaisesti juhlavuoden aikana tunnistaa sata lintulajia. Luonnossa suomalaiset avautuvat ja retkitulilla titteleitä tai asemia ei kysellä, mikä on mukavaa.
Kuusamossa on havaittu vuosien saatossa yli 290 lintulajia, joten tavoite onnistuu varmasti pelkällä lähiretkeilylläkin. 100 lajin havaitseminen vuodessa ei ole ihan helppoa, mutta ei suinkaan mahdotonta.
Jo ensimmäiset viikot ovat olleet juhlavia. Kymmenen lajia tuli jo Kuusamossa ilman sen kummempaa retkeilyä, kun koskikarankin olinpaikka oli tiedossa.
Oulussa juhlat vain jatkuivat. Kemiran altaasta löytyi harvalukuinen pikku-uikku, joka on jostain kumman syystä ottanut tehtaan sulaveden olinpaikakseen jo useampana talvena. En ollut nähnyt kyseistä lajia eläissäni, mutta nyt se tuli käytyä katsomassa tämän juhlahaasteen takia.
Toinen hieno hetki Oulussa oli, kun pyöräretkellä varpushaukka lennähti yllättäen suoraan silmien eteen. Myös kuusitiainen (21. laji) kävi mukavasti näytillä ruokintapaikalla. Jos Ouluun on reissua, kannattaa bongata myös naakka ja mustavaris, jotka ovat Koillismaalla vaikeita.
Vielä piileskelemään jäi valkoselkätikka, joka on aina ollut minulle lähes myyttinen taruolento. Viime vuonna valkoselkiä vaelsi Suomeen ja yksi pari on asettunut Hietasaareen. Valkoselkätikkaa tituleerattiin aiemmin Suomen uhanalaisimmaksi lintulajiksi. Sen elinympäristöt vähenevät edelleen.
Monella on Suomen luonnosta vähän turhankin romanttisia käsityksiä. Koskemattomassa tilassa olevaa luontoa toki on, mutta paljon on myös ehditty tuhota. Itsenäisyyden juhlavuonna järjestetään peräti neljä luonnon päivää, joiden aikana kuka tahansa voi järjestää tapahtumia tai juhlistaa 100-vuotiaan Suomen luontoa omalla tyylillään. Nämä ovat oivia paikkoja tuoda esiin oikeaa tietoa luontomme tilasta.
Minä taidan seuraavaksi etsiä lapintiaista ja kuukkelia. Jos ne löytyvät, niin siinäpä vasta syy juhlaan.