IIviöjärven pinta väreilee Taivalkoskella. Aurinko lämmittää. Vedestä nousee jäälle kaksi laulujoutsenta. Ne kaulailevat. Muodostuu sydän.
Kevät. Lintuharrastajalle se on vuoden parasta aikaa.
– Kevät toukokuun puolivälistä sinne kesäkuun puoliväliin on parasta aikaa. Silloin kaikki menee eteenpäin: luonto viheriöi, linnut laulavat ja päivä on noussut puolella, jutustelee Kalevi Hirvonen Iiviöjärvellä.
Paikka on Hirvosen mielestä alkukevään parhaimpia paikkoja muuttolintujen bongailuun. Paikka on aukea ja lintujen lentolinja kulkee järven kautta. Lähellä sijaitsevat Kiantojärvi, Kerojärvi ja Kuusamojärvi.
Vielä Iiviöjärvi on kuitenkin ollut hiljainen. Yöpakkaset ja lumitilanne ovat myöhästyttäneet muuttolintujen saapumista parilla viikolla.
– Nyt on alkanut vähitellen tulla lintuja, mutta ei määrällisesti niin kuten normaalisti. Tässä on yleensä lokkeja ja vesilintuja tähän aikaan.
Järveä hallitsee vielä parikymmentä joutsenta ja muutama telkkä.
Ensimmäisen muuttolintuhavainnoin tälle keväälle Hirvonen teki noin kuukausi sitten nähdessään joutsenen.
Hirvosen ensimmäinen kotipihaltaan bongaama muuttolintuhavainto oli mustarastas pari viikkoa sitten. Sen huilumainen ääni toi vaihtelua joutsenen trumpettimaiseen toitotukseen.
– On tiettyjä lajeja, joita ei tunnista kuin äänen perusteella, kuten vaikka kerttuset, jotka ovat yleensä pusikossa piilossa. Puhelimesta voi kuunnella netistä äänet ja varmistaa havainnon. Vähitellen äänet oppii, Hirvonen kertoo esitellessään ääniä älypuhelimesta.
Puhelin on tänä päivänä lintubongarille yhtä tärkeä väline kuin kiikarit tai kaukoputki. Sillä voi ottaa havainnosta kuvia, ilmoittaa "hälytysringissä" oleville kavereille harvinaisista havainnoista tai varmistaa äänen perusteella havaintonsa.
Hirvosen muita tämän kevään muuttolintuhavaintoja ovat kottarainen ja kiuru.
– 40 - 50 vuotta sitten ne olivat yleisiä lajeja täällä, mutta nykyään tosi harvinaisia.
1990-luvun loppupuolelta aktiivisesti lintuja harrastanut Hirvonen on kiinnostunut lähinnä vain oman paikkakunnan lajeista.
– Minulle riittää tämä oma kotiseutu, sillä tavalla yritän hiilijalanjälkeä vähentää.
Harvinaisuuksiin voi kuitenkin törmätä, vaikka niiden perässä ei matkustaisikaan. Hirvoselle mieleenjäänein hetki on 13 vuoden takaa marraskuulta, kun yleensä Euroopan etelä- ja kaakkoisosissa elävä mustapääsirkku teki mokan ja päätyi Taivalkoskelle ruokailemaan Hirvosen kotipihalle.
– Suomessa sitä ei oltu nähty 2000-luvulla lainkaan, eikä koskaan niin myöhään vuodesta. Siitä meni ilmoitus lintusivustoille, ja seuraavana aamuna oli Oulusta parikymmentä henkilö autoineen katsomassa, jos linnun näkisi. Lintu oli kuitenkin kadonnut.
Hirvonen ehti saada mustapääsirkun marraskuisen iltaruokailuhetken videolle ennen kuin lintu tajusi mokansa ja otti uuden suunnan.
– Sille oli käynyt se klassinen virhe, joka linnulle saattaa käydä. Se oli lähtenyt kompassisuunnassa juuri päinvastaiseen suuntaan. Piti lähteä Intiaa kohti, mutta se tulikin Taivalkoskelle.
Viime vuosien harvinaisuuksia Taivalkoskella ovat rantakurvi, mustapyrstökuiri ja pikkujoutsenet.
Yllätyksellisyys on asia, jota lintuharrastajan täytyy sietää. Siivet, luonto ja sattuma eivät muodosta lupauksia.
– Luonnon kanssa tulee eteen se, että sieltä ei yleensä oteta mitään, vaan otetaan se minkä luonto antaa. Voi olla huono ja tuulinen päivä ja tulla aivan huippuhavaintoja. Toisaalta voi olla aurinkoinen päivä ilman havaintoja.
Lintubongarilta vaaditaan näillä leveyksillä vielä malttia. Hirvonen uskoo, että viikon päästä kuullaan kuovin kuikatusta ja naurulokkien äänekästä elämää kuukauden kuluttua.
Sillä välin voi vain nauttia luonnon elävästä lintukirjasta olemassa olevilla kuvituksille.
– Joskus voi ottaa eväitä mukaan ja vain istuskella ja katsella.