Neidonkenkä (Calypso bulbosa) on varjoisten kuusikoiden erikoinen asukas.
Pienikokoisena sen täytyy kukkia aikaisin, ennen muun kasvillisuuden nousua. Se houkuttelee kimalaisia ulkomuodollaan sekä tuoksullaan. Pölytys on harvinaista, sillä kimalaiset oppivat pian, etteivät saa kukasta mettä. Joskus harvoin sattuu niin, että lämpimät päivät kuihduttavat medellisten kasvien kukat ja neidonkengästä tulee ainoa kukkija koko seudulla. Silloin kimalaiset vierailevat niissä ja siemeniä syntyy runsaasti.
Neidonkenkä on kasvupaikkojen suhteen vaatelias; vain rehevät lehdot kelpaavat. Alueen täytyy olla sovelias myös sienelle, jonka kanssa se yhteisymmärryksessä elelee. Sieni antaa neidonkengälle vettä ja ravinteita ja neidonkenkä antaa sienelle sokereita. Välillä kasvi siirtyy maan alla eläjäksi, mistä putkahtaa vihreänä ylös vuoden tai kahden jälkeen. Erityisesti nuoret kasvit piileksivät usein ja pitkään. Neidonkengän ainoa lehti yleensä lakastuu keskikesällä ja kasvia ei voi silloin löytää. Elokuussa se kasvattaa uuden lehden, joka talvehtii lumen alla. Myyrävuosina lehtiä syödään paljon talvella. Neidonkenkää esiintyy harvinaisena pohjoisella pallonpuoliskolla, mutta eri paikoissa hieman eri näköisenä.
Neidonkenkä kuuluu uhanalaisiin lajeihin ja on maassamme vaarantuneiden luokassa. Se sisältyy myös Euroopan Unionin direktiivilajeihin, joka velvoittaa seuraamaan sen tilannetta Suomessa ja muissa Euroopan maissa.
