Ikääntyneen omaishoitaja on useimmiten hoidettavan puoliso tai lapsi. Hoitajan ja hoidettavan välillä on vahva tunneside, johon mahtuu tunteiden koko kirjo: rakkaus ja välittäminen, mutta on myös luonnollista tuntea negatiivisia tuntemuksia. Väsymistä, tuskastumista, pelkoa ja ärtymystä.
Omaishoitajaksi päätymistä on edeltänyt ihmissuhteen vähittäinen muutos. Ei ole aina helppoa hyväksyä, että rinnalla kulkeneesta puolisosta tulee hoidettava, jolta ei saa tukea, mutta joka tarvitsee tukea kenties päivän jokaisen minuutin. Lapsen ja vanhemman suhde muuttuu elämän myötä päälaelleen. Vanhempi hoitaa lastaan, kunnes jossain vaiheessa on itse hoidettava.
Omaishoitaja hoitaa läheistään joskus uupumiseen asti. Tämä on vaarana erityisesti silloin, kun sekä hoitaja että hoidettava ovat iäkkäitä. Omaishoitajat eivät usein tunne oikeuksiaan, eivätkä osaa hakeutua tuen piiriin (KS 24.8.2017). ”Ollaan sen ikäluokan ihmisiä, että ei kovin helpolla aleta kunnasta rahaa itelle pyytämään. Sitä ajatellaan, että pittää omin nokkineen pärjätä”, sanoi kuusamolainen Sylvi Isolehto Koillissanomien haastattelussa. Hän kiteytti monen ikätoverinsa tunnot.
Kuusamon kaupunki järjestää omaishoitajille tukea. Porkkapirtin toimintakeskuksessa toimii Kuntokammari, joka tarjoaa kuntoutusta omaishoitajille. Omaishoitajien kunnosta huolehtiminen on äärimmäisen tärkeää. Ei ole kenenkään etu, että omaishoitaja uupuu taakkansa alle ja joutuu itse hoidettavaksi. Omaishoidon tukeminen on kaupungille myös taloudellisesti järkevä vaihtoehto, sillä laitoshoito on aina kotihoitoa kalliimpaa.
Omaishoitajien määrä kasvaa, sillä vanhusväestön määrä kasvaa voimakkaasti 2030-luvulle asti. Omaishoidon laatuun satsaamalla voidaan vähentää laitoshoidon kysyntää. Omaishoitoon panostaminen on inhimillisesti katsoen välttämätöntä ja taloudellisesti järkevää.