Kuusamo elää kahden vahvan tukijalan varassa, metsän ja matkailun. Enimmäkseen elinkeinojen rinnakkaiselo onnistuu ilman suurempia hampaiden kiristelyä. Mutta ei aina. Kesällä nousi kiista, jossa käytiin rajanvetoa järvenrantamökkiläisten ja metsänomistajan oikeuksista (KS 14.8.2018).
Vapaa-ajan asukkaat tyrmistyivät, kun monitoimikone ilmestyi yllättäen pienen mökkitontin viereen tekemään avohakkuuta. Metsänomistaja ei tehnyt mitään laitonta. Lain mukaan metsänomistajalla ei ole edes ilmoitusvelvollisuutta hakkuista.
Jos mökinomistaja haluaa tehdä tontilleen rantasaunan, vaaditaan naapurien kuuleminen. Myös naapurina oleva metsänomistaja saa tietää hankkeesta.
Pohjimmiltaan kyse on siitä, kumpi osapuoli ottaa mökkitontin ja mökin arvon alennuksen kontolleen. Tilanne on selkeä siinä tapauksessa, että metsänomistaja hakkaa mökkitontteja ympäröivät metsänsä ennen kuin kauppaa järvenrantatontit. Myytävänä mökkitontti avaran aukion laidalta. Täällä ei sääsket haittaa!
Tilanne on mutkikkaampi, jos metsänomistaja myy ensin idyllisessä kuusimetsässä sijaitsevat tonttinsa ja siitä parin vuoden päästä tekee päätehakkuun pientä mökkitonttia myötäillen. Kaksisataatuhatta maksaneen vapaa-ajan asunnon rakentanut omistaja istuu kuistillaan taatusti nyrein mielin, vaikka sääskien huitominen on jäänyt historiaan.
Ajatus metsänomistajilta vaadittavasta maisematyöluvasta on sekin ongelmallinen. Kuka määrittelee maisemahaitan? Mihin asti haitta voi metreinä mitattuna yltää? Joku mökinomistaja voi olla sitä mieltä, ettei tontin rajalta saa katkaista närettäkään. Toinen ottaa iloiten vastaan kevyen harvennushakkuun. Metsänomistajat pelkäävät byrokratiaa, rahanmenoa ja ennen kaikkea sitä, että maisemalupaprosessi avaa tien valituksille ja pitkille oikeuskäsittelyille.
Pohjoismaiseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluu vankkumaton yksityisen omaisuuden suoja. Maat, joissa suoja on heikko, ovat poikkeuksetta korruptoituneita, yksinvaltaisia ja tulonjaoltaan epätasa-arvoisia.
Pohjoismaiseen yhteiskuntajärjestykseen kuuluu ajatus luottamuksesta, avoimuudesta ja sopimisesta. Tämä on ainut tie metsänomistajien ja vapaa-ajan asukkaiden yhteiselon määrittelyssä.
Jos mökkiläisellä olisi tiedonsaantioikeus hakkuista, voisi hän yrittää hieroa maakauppaa tai maisema-arvokauppaa, jossa korvattaisiin maanomistajalle suojelusta.
Liian pieniä rantatontteja ei pidä kaavoittaa metsätalousmaalle. Metsänomistaja saa kohtuutonta etua mökinomistajiin nähden, jos hän saa maksimaalisen tuoton sekä arvokkaan tonttimaan myynnistä että metsän myynnistä.