Eri maita vertaillaan kansainvälisellä tasolla monien asioiden suhteen. Tulokset ovat usein hämmentäviä ja uskomattomalta tuntuvia. Vuosittain saamme lukea Pisa-tutkimuksen tuloksista, joissa Suomen koulutusjärjestelmää ylistettiin poikkeuksellisen hyväksi kärkisijoittumisemme vuoksi - mutta ei enää. Korruptiotutkimuksessa Suomi on pitänyt ykköspaikkaa vähiten korruptoituneena maana Tanskan ohella. Kansainvälisessä onnellisuusvertailussa olemme myös sijoittuneet kärkeen. Suomi sijoittuu kaikissa arvioinneissa verrattain hyvin kärkikastiin.

Kun lukee onnellisuus-tutkimuksia, epäilyn siemen herää. Miten tämä on mahdollista. Harva taitaa tuntea itsensä kovin onnelliseksi varsinkaan tänä syksynä, eikä lähipiirikään niin onnelliseksi oloaan ole julistanut työyhteisöstä puhumattakaan. Opiskelijatkin tuntuvat käyvän vuosi vuodelta yhä heikko tasoisemmiksi. Ongelmia tuntuu syntyvän opetusministeriön läpäisyvaatimusten suhteen, sillä valmistumista pitäisi nopeuttaa ja valmistumislukuja nostaa. Oppiminen ja osaaminen ovatkin sitten toinen asia, sillä eihän sitä mitata. Voiko jotain mystistä tapahtua peruskoulun jälkeen opiskelijoiden siirtyessä korkeammalle asteelle? Pisan väittämät huipputulokset häviävät kummallisesti, sillä ne eivät näytä tekevän pesää korkeakouluopiskelijoihin.