Aamukahvi asemalla on liian kuumaa. Eilen se oli liian kylmää. Pöljät japanilaiset ottaa double seli-fietä junan kaa. Tulomatkalla auton tankkaus epäonnistui. Kassan vika. Veistos kaupungilla on ruma. Kevyt-toppatakki ei mahdu käsitavaraan, vaikka se mahtuis. Olut kentällä maksaa kaksinkertaisesti paikallispubiin verrattuna. Lapsiperheillä on aivan liikaa matkatavaroita. Taxi kentältä keskustaan tuntuu epäluotettavalta. Onneksi viini on edullisempaa kuin kotimaassa. Tosin Vermutissa on pirulliset korkit.
Ensimmäisenä aamuna ulkomailla on liian kylmä. Ystävättären miesystävän puute harmittaa ja kaverin puhelu katkeaa. Maassa ei ole kuivauskaappeja eikä pullon keräystä, kierrätyksestä puhu-mattakaan. Kärpäset ovat röyhkeitä eikä laatikosta löydy saksia. Kraanavesi hirvittää.
Toisena päivänä Cafe solo on pienenlainen. Kun juustokakku vihdoin tuodaan pöytään, se on yllätyksellisesti hyvää! Vanha rouva on helpottunut: Jospa vihdoinkin alkaisi myönteinen kierre. Aurinkolaseissa liukuovet eivät kuitenkaan aukene kuten Suomessa. Maurien linnoituksestakin piti maksaa 1,5 euroa. Turistille paras olisi oman maan tavat survottuna hätäisesti paikallisiin tapoihin. Vaikka turisti on ylikansallinen rotu. Turisti on yksilökeskeinen ja universaali otus. Turistilla on rajoittamaton vapaus ja ikuinen kesä. Sen uniformu Aurinkorannoilla on shortsit ja sandaalit. Säässä kuin säässä.
Artisti Arosuohaukka inspiroituu rantalomakohteessa ja kirjoittaa vanhat kirjoitukset uusiksi : ”Turisti on kärsimätön ja tympeä. Välillä se kateilee, kerskuu, pöyhkeilee ja käyttäytyy sopimattomasti. Usein se etsii omaa etuaan, katkeroituu, muistelee kärsimäänsä pahaa ja iloitsee halvoista hinnoista. Se ei kestä, usko eikä kärsi kaikkea.” Vanha rouva taputtaa innokkaasti. Se huomaa olevansa blues konsertissa ruotsalaisella klubilla. Seuraan ovat liittyneet paikallisopas, maailman kansalainen Kertti Koo, artisti Meri Heinä sekä virolaiset ystävät. Kallistelemme ja puhumme vapautuneesti pit-kästä aikaa mega-ugria. Vasta aamun sarastaessa Kallik Kena havahtuu vanhan rouvan huoleen: se ei enää erota espanjan kieltä viron kielestä.
Illallisseurue on suositussa ravintolassa Malagassa. Väen paljous hämmentää mega-ugrit. Melu sokkeloisella Calle Granadalla on paksua kakofoniaa. Dolce Malaga vahvistaa tunnelmaa. Hämyisä valo, mausteiset tuoksut ja epäyhtenäinen pölinä sekoittuu ja velloo omaan tahtiinsa pimeässä illassa. Cava Brut ja kummalliset meren otukset paisuvat vatsassa. Mutta ruokailua ei voi niin vain lopettaa. Otetaan taas. Jalat pettävät. Rennie tulee apuun viime hetkellä. Seuraavana päivänä juostaan apteekkiin. Kyyhkysparvi Marbellassa lentää samaa kuvioita taiteilija residenssin pation yllä, kuin 10 vuotta sitten.
Turistin varaukseton suosikkipäivä on Black Friday. Hintojen vertailua riittää loppiaiseen. Vanhan rouvan suuta kuivaa ja vatsaa kouraisee. Se etsii Aloe vera relaxing geeliä. Mutta kauppa on tyhjä. Meri on kalaton. Se herää tuskan hikeen. Verdin La traviata on loppuunmyyty. Teatro Cervantes aukiolla on hiljaista. Pian hedelmien täyttämistä appelsiinipuista on enää vain värikäs muisto. Tuok-sut ja valo. Kokemus ilman hintaa.
Paula Suominen