Pekka Vir­ta­sen ko­lum­ni: Korona toi esiin asian­tun­ti­jat ja -tun­te­mat­to­mat – lähes kaikki muu epä­var­maa paitsi se, että vai­na­jat eivät nouse hau­dois­taan pur­naa­maan


-
Kuva: Mikko Halvari

Nykyään katsotaan, että kaikkin pulmiin on oltava asiantuntijat, sellaisiinkin, joista juuri kukaan ei tiedä juuri mitään.

Jos vaikka kysytään, minkälainen sää on ensi juhannuksena, kukaan tuskin on todellinen asiantuntija, vaikka sellaisiksi ilmoittautuvia on pilvin pimein.

Olen lähimenneisyydessä kuunnellut kuntapoliitikon ominaisuudessa kolme asiantuntijaesitelmää rakennusten sisäilmaongelmista.

Ne olivat kaikki hyvin erilaisia ja osittain pahastikin ristiriitaisia.

Yksi näki tilanteen lähinnä psykologoisena ellei  peräti psykiatrisena ongelmana, eivätkä ne kaksi muutakaan keskenään mitenkään identtisiä olleet.

Myös virustautirintamalla kuohuu, kun ns. asiantuntijat riitelevät siitä, pitäisikö noudattaa antaa mennä -periaatetta vai ankaria rajoituksia tai olisiko näiden hybridiratkaisu mahdollinen.

Jos asiantuntijat ovat tukkanuottasilla, saattaa olla, ettei todellisia asiantuntijoita olekaan.

Eniten oikeassa saattoi olla se virustutkija, joka Hesarin haastattelussa luetteli palstadesimetreittäin asioita, joita covid-19-tautia aiheuttavasta korona-viruksesta ei tiedetä.

Vaikeuksia syntyy kun ehdottomasti asiaansa uskovien ihmisten pitää tehdä yhdessä päätöksiä kysymyksistä, joissa pelataan todennäköisyyksillä.

On mahdollista, että tähän koronaan ei koskaan keksitä rokotetta, mutta on todennäköisempää, että se tullaan keksimään.

Todennäköisesti siihen menee aikaa yli vuosi, mutta harva kai päänsä pantiksi sen puolesta, että sitä ei kehitetä jo tämän vuoden syksyllä.

Rohkaisevaa on, että lehtitietojen mukaan se valmistui sikainfluenssaan puolessa vuodessa, mutta huonommalta kuulostaa, että hopeamitalin tässä kisassa väitetään kuuluvan ebolalle, jonka kohdalla tuo aika oli 5 vuotta.

Koronan kohdalla vauhtia voi parantaa se, että tauti riehuu mm. Euroopassa ja USA:ssa, eikä pelkästään köyhän sademetsä-Afrikan viidakoissa.

Ristiriitaisten asiantuntijoiden enemmistö näyttäisi olevan pessimismin puolella, mikä on ymmärrettävää ja pohjautunee osaksi näkökantaan, ettei rokotteen varaan saa laskea mitään ennen kuin se on todella olemassa.

Hybridimallia täytynee pitää jonkinlaisena kompromissina monien virustutkijoiden näkemyksen ja talouselämän vaatimusten välillä.

Päättäjien housuissa ei ole helppo olla.

Pelotellaan tiukkojen rajoitusten johtavan hyvinvointivaltion romahdukseen, mutta toisaalta Ruotsin malli, jossa annetaan muutaman tuhannen kansalaisen kuolla, voi herättää suuttumusta, jos rokote tuleekin pian.

Vainajat eivät nouse haudasta purnaamaan, mutta monet heidän omaisistaan voivat olla katkeria.

Varmimpia totuuksia on se, että kuolleet on lopullisesti menetetty.

Siinä homekouluasiassa en ole täysin tyytyväinen minkään tahon menettelyyn.

Se ryöstäytyi poliitiseksi kilpalaulannaksi ja johti hätiköityihin kalliisiin ratkaisuihin.

Toivottavasti tätä virussotaa ei valjasteta valtapolitiikan välikappaleeksi niin, että tuloksena on hyppelehtiviä päätöksiä ilman selkeää linjaa.

Se olisi varmin tapa tumpeloida asia päin mäntyä.