Koillissanomat Live: Kuu­sa­mo­lai­set jat­koi­vat maa­li­teh­tai­lua – Katso tal­len­ne Pal­lo-Kar­hu­jen ja Haa­pa­ve­den Ur­hei­li­joi­den koh­taa­mi­ses­ta

Kolumni

Pekka Vir­ta­sen ko­lum­ni: Marjaa tulee aina sen verran, että mar­jas­taes­sa tienaa enemmän kuin soh­val­la ma­kaa­mal­la, mutta ei kannata tilata ta­lo­pa­ket­tia luot­taen, että se mak­se­taan hil­la­ra­hoil­la

-
Kuva: Eero Kela

Koillissanomissa on viime aikoina käyty polemiikkia tämän syksyn puolukkasadosta.

Taivalkoskelta oli onnistuttu saamaan kämmenelle todistettavasti yksi puolukka ja toinen saattoi häämöttää varvikossa. Samassa lehdessä kuitenkin todettiin niitä olevan metsät, mannut ja vaaranlaidat täynnä. Erot voivat suuria ollakin, sillä kesän ongelma oli kuivuus, mutta paikoin on voinut kulkea rankkojakin sadekuuroja. Kun poimii yhtä marjalajia ja keskittyy sen havaitsemiseen, menee seuraavaksi kypsyvän sadonarviointi usein yllättävän paljon pieleen ja tavallisimmin yläkanttiin, sillä runsaimmat esiintymät jäävät parhaiten mieleen.

Hillassa muistaa miten söi isoja mustikoita siellä ja täällä ja aina on sen verran puolukkaa, että mustikka-ajan jälkipuolella näkee punaisena loistaviakin mättäitä. Kun puolukoita sitten ryhtyy poimimaan, voi joutua toteamaan että alue, jolta edellisenä vuonna tuli kymmenen sankoa, onkin nyt ensimmäisen ämpärin täyttyessä käyty läpi. Varmimmin voikin puolukkasatoa ennakoida mustikkasankoon eksyneiden puolukanraakileiden määrän perusteella. Allekirjoittaneelta tällaisia asioita usein kysellään ja olen oppinut aika varovaiseksi ja toteamaan, että marjan määrästä jotakin tietää vasta kun on ryhtynyt niitä keräämään.

Marjakeskustelulle on yleensäkin ominaista äärevyys. Eräs KS:n toimittaja kertoi muutama vuosi sitten löytäneensä yhden hillan. Hurjimpia kuulemiani marjastusjuttuja taas ovat tarina, jossa monilapsinen perhe rakennutti omakotitalon yhden kesän hillarahoilla, lehdessä kerrottu väite, että yksi mies olisi v. 2013 poiminut Ranuan - Pudasjärven rajamailla päivässä 122 kg hilloja ja tämän syksyinen esittely marjastajasta, joka päivässä oli kerännyt reippaasti yli tuhat litraa puolukoita (ei sentään v. 2018).

Usein ihmiset kyselevät, tuleeko marjoja vai ei. Aina sen verran, että marjastaessa tienaa enemmän kuin sohvalla makaamalla, mutta tuskin koskaan niin paljon, että voi tilata talopaketin luottaen siihen, että se maksetaan kesän hillarahoilla. V. 2015 yritin tuoda keskusteluun realismia kuvaamalla huonon hillavuoden yrityksiäni vastuksineen ja onnistumisineen antaen vastoin täkäläisiä periaatteita tarkkoja lukutietoja tuloksista. Olivatpa em. hurjat jutut totta tai ei, ne eivät anna minkäänlaista käsitystä marjahommista keskimäärin.

Lopetin mustikan poiminnan ke 5.9. ja kirjoitan tätä la 8.9. varhain aamulla aikeissa lähteä kohta ensimmäistä kertaa puolukkaan. Ainakin 330 litraa pitäisi poimia. Sinänsä varsin pieni määrä, mutta mustikan seassa on puolukkaa harvinaisen vähän eikä marjastuspäiviä viikkoon löydy koulutyöltä, poltiikalta ja potunkaivulta kuin n. 2,5. Saas nähdä, miten äijän käy. Lisään tähän vielä sunnuntai-iltana jälkikirjoituksena viikonlopun tuloksen, toivottavasti sankoina eikä kappaleina.

ps. Lauantaina ja sunnuntaina tuli 8 sankoa (5+3). Ei pienintäkään aihetta henkseleiden paukutteluun, mutta aikataulussa toistaiseksi ollaan tavoitteen saavuttamisen kannalta.

Varmimmin puolukkasatoa voi ennakoida mustikka-sankkoon eksyneistä raakileista.