Kalakisa: Jou­ka­mon siika ja Livon lahna kär­ki­pai­koil­le

Viikon kysymys: Milloin pysyvä lumi sataa Koil­lis­maal­le?

Kolumni

Pekka Vir­ta­sen ko­lum­ni: Minulle suo­si­tel­tiin mar­ja­ra­ho­jen si­joit­ta­mis­ta met­sään, ja olen niillä os­ta­nut­kin 9 heh­taa­ria ja ikäi­se­ni talon

-

Lokakuun kolumnissa puolustamaani jatkuvaa kasvatusta pidettiin luonnonvastaisena ja annettiin muutenkin sen verran värikästä palutetta, että aloin epäillä sen antajien kärttyisästä sävystään huolimatta olevan huumorimiehiä. Silloin kun aurausalueet olivat uusi ilmiö, eräässä lehdessä vitsailtiin, että niissä voi retkeillä vain yhteen vakojen osoittamaan suuntaan. Aivan tosissaanko tätä kahdeltakin taholta suositeltiin?

Elinkeinojen intressit ovat usein vastakkaisia. Matkailun palveluksessa olevien eräoppaiden ei enää tarvitse hallita suunnistusta, kun marssitaan jonossa yhtä vakoa niin pitkälle kuin sitä riittää ja palataan viereistä tai hieman sivummalla kulkevaa takaisin. Hyviin puoliin kuuluu sekin, että opastettavia tuskin on pitkän päälle riesaksi asti. Marjat kehotettiin ostamaan torilta. Joku on kyllä ne sinne metsästä tai suolta poiminut, joskus allekirjoittanutkin. Ihmettelen, etteivät noin fiksut miehet ole hoksanneet soveltaa samaa logiikkaa puuhun. Turhaahan sitä on maita myllertämällä kasvattaa, kun puutavaraa saa ostaa esim. lautatarhalta.

Toimintojen yhteiskunnassa täytyy perustua hyöty - haittavertailuun. Eipä tullut sanaakaan esim. esittämistäni tehometsätalouden vesistöhaitoista vaan keskityttiin vain puukuutioihin. Maataloudessakin kehitellään ympäristösyistä menetelmiä, joissa muokkausta harjoitetaan vain monien vuosien välein jos silloinkaan, mutta puun kasvulle sitä on alettu pitää välttämättömänä. Suositeltiin marjarahojen sijoittamista metsiin. Kun olen Kuusamossa ostanut 9,4 ha maata sekä ikäiseni talon ja 42 vuoden aikana poiminut marjoja enemmän kuin niiden hinnan, voinen sanoa näin tehneeni.

Noin 6 ha maastani on metsää ja olen hyödyntänyt ajoittain sitä harventamalla polttopuun saamiseksi ja vetämällä klapit ahkiolla kotiin. Muokkaamattomalle maalle syntynyt täysin vääräoppinen hieskoivu - kuusisekametsä metsäpalstassani kilometri talostani länteen kasvaa rehottaa onnellisen tietämättömänä mahdottomuudestaan. Ainakin kerran, muistaakseni kahdestikin, olen saanut metsähoitoyhdistyksestä kirjeen, jossa sitä väitetään harvennuksesta huolimatta liian tiheäksi.

Hiilitaseen laskemisessa on kiistanalaisia kohtia, mutta selvää on, että lisääntyvät hakkuut pienentävät hiilinielua ainakin tilapäisesti. Tiistain13.11. Hesarissa tätä problematiikkaa käsitellään lähes kolmen sivun verran ja todetaan, että kasvihuonekaasuinventaarion mukainen Suomen metsien hiilinielu oli 2013 - 2014 noin 27 miljoonaa tonnia kokonaan hiilidioksidiksi muutettuna. Sen oletetaan puolittuvan 2025 mennessä, jos vuotuiset hakkuut lisääntyvät 68 miljoonasta kiintokuutiometristä 80 miljoonaan ja palaavan nykytasolle n. v. 2035.

Avohakatuilla alueilla yhteyttäminen on pitkään vähäistä ja maaperästä vapautuu hiilidioksidia pari vuosikymmentä. Hakkuita ei ole syytä lisätä. Mammuttitauti on pilannut monet asiat.