Pe­las­taa­ko Van­ha­nen kes­kus­tan - Tästä ei voi nousta kuin ylös­päin

-
Kuva: Mikko Halvari

Viime lauantaina tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun tasavallan presidentti nimitti Antti Rinteen hallituksen. Kuka olisi silloin uskonut, että vuoden päästä pääministeri on vaihtunut ja viime syyskuussa valittu keskustan uusi puheenjohtaja Katri Kulmuni on joutunut eroamaan valtiovarainministerin paikalta ja hänen puolueensa on ennätyksellisen alhaisissa kannatuslukemissa.

Meno on ollut melkoista, tämän päivän politiikka on raadollista. Avustajat hääräävät ympärillä jakaen huonoja neuvojaan ja ammattinsa osaavien virkamiesten painoarvo ministeriössä on pohjalukemissa. Näin on kerrottu. Myös sosiaalinen media levittää tapahtumat reaaliajassa antaen kuvaa, mikä on oikeaa tai sitten ihan väärää.

Keskustalaisten on kuitenkin syytä katsoa peiliin. Syksyllä puoluekokous valitsi puheenjohtajan, jonka poliittinen kokemus oli vähäinen. Jos palaamme vielä tuohon viime syyskuun alkuun, on muistutettava, että kaksi keskeistä puolueen naisvaikuttajaa olivat julkisesti Antti Kaikkosen valinnan kannalla. He olivat Annika Saarikko ja Anu Vehviläinen. Heillä oli varmaankin syynsä tehdä niin.

"Kaksi keskeistä puolueen nais-vaikuttajaa olivat julkisesti Antti Kaikkosen valinnan kannalla."

Jos Kulmunin kannattajat uskoivat nuoren naisen lumovoimaan, he laskivat väärin. Puolueen peruskannatus lepää maaseudulla ja eritoten miehissä, jotka arvostavat karismaattisuutta ja kokemusta.

Monet koillismaalaisetkin keskustan kannattajat kertoivat viikonlopun aikana, että Kulmunin ero ei tullut yllätyksenä. Nyt eletään vaikeita aikoja ja päätöksiin tarvitaan ihminen, jolla on perspektiiviä ja kokemusta myös aikaisemmin koetuista kriiseistä. Maa on yltä päältä veloissa ja lisää vaan otetaan. Sitä ei näytä ymmärtävän edes ammattijärjestöt, jotka heti maanantaina ehättivät teilaamaan Kulmunin ilmoituksen, että eläkeikää on jatkossa nostettava, vaikka se ei hallitusohjelmassa olekaan. Sekä työntekijä- että myös työnantajajärjestöt olivat kauhuissaan. Millä me tästä selvitään, jos ei työtä tekemällä?

Lyötyä ei saa lyödä. Pakko on kuitenkin arvostella Kulmunin maanantaista esitystä jäädä ministeriryhmään. Tämä päätös on ainakin laitettava kokemattomuuden piikkiin. Valtioneuvoston jäsen saa paljon sellaista tietoa, joka ei saa missään tapauksessa vuotaa sisäpiirin ulkopuolelle. Myös valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitää Kulmunin kuvailemaa järjestelyä viisikkoon jäämisestä perustuslain kannalta ongelmallisena.

Kulmuni ei ole ainoa, joka on keskustapuolueessa viime aikoina mokannut. Varapuheenjohtaja Juha Rehulan esiintyminen sunnuntain Yle:n pääuutisissa oli luokaton, eikä varmasti lisännyt puolueen kannatusta, luotettavuutta ja uskottavuutta. Jos on lähtenyt mukaan politiikkaan, on kestettävä toimittajia ja julkisuutta. Tällä kertaa varapuheenjohtajan käytös muistutti 5-vuotiaan kiukuttelevan pojan käyttäytymistä. Edessä ovat vaikeat ajat ja syksyn budjetti. Toivon totisesti, että tilanne rauhoittuu ja Matti Vanhaselle ja muulle hallitukselle annettaisiin työrauha, jonka se todellakin ansaitsee.