Voiko ihminen olla 100-vuotias, onko tämä tottakaan, keskiviikkona 100 vuotta täyttänyt posiolainen Hellin Pekkola (o.s. Hirvonen) toteaa.
– Ihan tasapainoiselta tämä juhlapäiväni tuntuu. Ihan totta tämä ikäni on, päivänsankari naurahtaa.
Valmankodilla asuvan pirteän päivänsankarin haki juhlapäiväksi kotiinsa Raistakanperään hänen poikansa Jorma Pekkola. Pienen juhlaväen kanssa Hellin muisteli entisiä aikoja, lausui runon ja nautti tietysti syntymäpäiväkahvit.
– Jos muistini heikkenee, niin onhan tuossa vieressä Valmankodilla muistiklinikka. Ei minun vielä ole tarvinnut siellä käydä, päivänsankari hauskutti juhlayleisöä.
Hellin Pekkola syntyi 24.1. 1918 Rääkkylässä Pohjois-Karjalassa.
– Jäin orvoksi lapsena kun isäni kuoli. Jouduin huutolaiseksi. Perheestämme kolme lasta otettiin huostaan. Vain yksi lapsi jätettiin äidilleni, Hellin Pekkola muisteli raskaita lapsuudenajan vuosiaan.
– Kun sitten kansakoulu perustettiin Suomeen, se oli minulle iloinen asia, minäkin pääsin kouluun. Sitä ennen toimineeseen kiertokouluun ei orpolapsilla ollut mahdollisuutta mennä.
– Muistan, kuinka koulussa pojat meitä tyttöjä nimittelivät vaikka millä nimillä. No, minulle eräät pojat sanoivat, että olen ”kunnan syöttelijäs”.
Hellin Pekkola muisteli myös ensimmäisiä talviolympialaisia vuonna 1924, joihin osallistui hänen veljensä Heikki Hirvonen.
Ensimmäisissä talviolympialaisissa siis Chamonixissa Ranskassa vuonna 1924 Hellin veli Heikki Hirvonen toi sotilaspartiohiihdossa joukkuehopeaa yhdessä August Eskelisen, Ville Mattilan ja Väinö Bremerin kanssa.
– Talvisodan syttyessä olin Helsingissä ravintolassa töissä. Sota-ajan toimin kotirintamalla, kaikki naiset olimme työvelvollisia sodan aikana.
Työ toi Hellin Pekkolan Lappiin. Hän työskenteli muun muassa Ivalossa matkailuhotellissa. Sieltä hän muutti Muonioon, jossa tapasi tulevan aviopuolisonsa Ole Pekkolan, jonka kanssa hän meni naimisiin.
Kotkassa syntyneen Ole Pekkolan (1913-1988) Lappiin toi Lapin sota. Rintamalla taistellut Ole Pekkola oli jo melkein lähtemässä takaisin kotiseudulleen Kotkaan, mutta hän sai Muoniossa töitä TVH:lta eli silloiselta Tie- ja Vesirakennushallitukselta.
– Olelle tultiin työnantajan toimesta sanomaan, että muuttakaapa Posiolle, siellä on alkamassa iso tietyömaa, kun tietä aletaan tekemään Kuusamosta Rovaniemelle, Hellin muistelee.
– Muutimme sitten Posiolle Pernuun asumaan.
Pekkolan perheeseen syntyi viisi lasta. Tällä hetkellä Hellin Pekkolalla on lastenlapsia kahdeksan ja lastenlastenlapsia yhdeksän.
– Asuimme Pernussa 20 vuotta. Kun mieheni siirtyi eläkkeelle, muutimme Kotkaan asumaan.
– Noin kuusi vuotta sitten muutin takaisin Posiolle. Asuin ensiksi vanhustentalolla. Nyt sitten asun Valmankodilla.
– Valmankodilla järjestetään paljon kaikkea ohjelmaa, se piristää kovasti, Hellin Pekkola toteaa.
Päivänsankari Hellin Pekkola esitti keskiviikkona juhlaväelle itse myös ohjelmaa. Hän lausui ulkomuistista suomalaisen runoilijan V.A. Koskenniemen runon: Yksin oot sinä ihminen.
”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin.
Yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot,
yksin erhees kätket ja yksin kyyneles itket.
Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.
Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan.
Rakkaus, ystävä, haave, vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok' katoaa, kun sitä kohti sa käyt.
Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken.”
Erkki Ahola