Poh­jois­ten met­sä­lin­tu­jen määrä las­ke­nut Suomen suo­je­lu­alueil­la 38 pro­sen­til­la – mäet ja vaarat suo­jaa­vat lintuja il­mas­ton läm­pe­ne­mi­sel­tä

Tutkimuksessa verrattiin 17 pohjoisen metsälintulajin tiheyksiä 129 suojelualueella vuosina 1981–1999 ja 2000–2017. Metsälintujen kokonaistiheys väheni tutkimusjaksojen välillä noin 38 prosenttia.

Muun muassa kuukkeleiden määrää tarkasteltiin.
Muun muassa kuukkeleiden määrää tarkasteltiin.
Kuva: Aleksanteri Pikkarainen / Arkistokuva

Tutkimuksessa verrattiin 17 pohjoisen metsälintulajin tiheyksiä 129 suojelualueella vuosina 1981–1999 ja 2000–2017. Metsälintujen kokonaistiheys väheni tutkimusjaksojen välillä noin 38 prosenttia.

Paikallisilmastojen suuri vaihtelu hidastaa pohjoisten metsälintulajien vähenemistä ilmaston lämmetessä, selviää Suomen ympäristökeskuksen, Ilmatieteen laitoksen, Metsähallituksen ja Helsingin yliopiston yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa.

Tutkimuksessa verrattiin 17 pohjoisen metsälintulajin tiheyksiä 129 suojelualueella vuosina 1981–1999 ja 2000–2017. Suojelualueet sijaitsivat keskisessä Suomessa ja Pohjois-Suomen eteläosassa.

Tutkituista lajeista runsaslukuisimpia olivat järripeippo, urpiainen ja pohjansirkku. Muita tarkasteltuja lajeja olivat muun muassa pohjantikka, kuukkeli ja kirjosiipikäpylintu. Pohjoisten metsälintujen kokonaistiheys väheni kahden tutkimusjakson välillä noin 38 prosenttia.

Pohjoisia lajeja havaittiin tiheämmin paikallisilmastoltaan vaihtelevilla suojelualueilla, kun taas lajit vähenivät enemmän tasamaiden suojelualueilla. Paikallisilmasto voi vaihdella maan pinnanmuotojen myötä suuresti esimerkiksi rinteiden avautumissuunnasta tai yleisesti korkeuseroista johtuen.

– Topografisesti vaihtelevien metsäalueiden suojelu onkin erityisen merkittävää pyrittäessä lieventämään ilmaston lämpenemisen kielteisiä vaikutuksia pohjoisten metsien lajistoon, johtava tutkija Raimo Virkkala Suomen ympäristökeskuksesta korostaa.

Tutkimuksen paikallisilmasto perustui todella tarkkaan 50 kertaa 50 metrin ilmastoaineistoon kultakin suojelualueelta. Analyyseissä paikallisilmaston vaihtelua tarkasteltiin suojelualueittain huhti-kesäkuun keskilämpötilojen keskihajonnan perusteella. Huhtikuun ja kesäkuun välinen aika on keskeinen muuttolintujen saapumisen ja lintujen pesinnän kannalta.

Myös aiemmissa tutkimuksissa on havaittu lajien säilyneen paremmin mäkisillä alueilla ja vaaraseuduilla. Maankäyttö on voimakkaampaa tasamailla, mikä osaltaan voi selittää lajien säilymistä pinnanmuodoiltaan vaihtelevilla alueilla.

Nyt julkaistu tutkimus perustuu lintulaskentoihin suojelualueilla, joilla esimerkiksi metsien hakkuut eivät ole sallittuja, mikä tekee tutkimustuloksista yksiselitteisempiä.

Tutkimuksessa vertailtiin myös suojelualueen kokoa, metsän osuutta alueella sekä ilmaston muutosta laajemmassa mittakaavassa (10 kertaa 10 kilometrin ruuduissa) tutkimusjaksojen välillä.