Pojat lukevat pojille – am­mat­ti­opis­ton pojat saavat muis­ti­jäl­jen pie­nem­mil­leen lu­ke­mi­ses­ta

-
Kuva: Jani Väisänen

”Mennään katsomaan onko kalapuikot valmiit.

Loistoajatus, sanoi Pujakka-Pete.

...Sitten Pujakka-Pete tömisteli alas ja tukki vuodon puujalallaan”

Näin lukee ammattiopisto toisen vuoden opiskelija Mikko Vesilahti kirjaa Kirkkokedon koulun tokaluokkalaisille kuulijoilleen Luka Mattilalle ja Kaapo Holopaiselle.

Kuusamossa on käynnistynyt ammattiopiston äidinkielen opettaja Anu Vartiaisen toimestaprojekti, jossa ammattiin opiskelevat pojat lukevat alakoulujen pojille. Opettaja sai idean poikien lukemisesta pojille, kun oppilaat istuivat toukokuussa luokassa, eivätkä olleet innostuneita kirjojen lukemisesta ja yleisestikin puhuttiin poikien lukuinnon vähentymisestä. Työkiirettäkin oli.

– Tunteja oli älyttömästi, sellaista kiirettä ja ajattelin, että nyt täytyy keksiä miten tehdään tätä paremmin – eri lailla paremmin, kertoo Vartiainen.

Hän keksi ja ehdotti pojille, että mitä jos lähdettäisiin lukemaan alakoululaisille pojille.

– Mietin, että siitä jäisi sellainen muistijälki, että lukeminen pienille on mukavaa – kun saa samalla tehdä pienen hyvän teon muille.

Autopuolen pojat eivät kuitenkaan innostuneet, ei kuulostanut hyvältä, he muistelevat.

– Mitä siitäkin tulee, ajateltiin, muistelee Vesilahti.

Mikko Vesilahti lukee 2A:n Luka Mattilalle ja 2B:n Kaapo Holopaiselle. Anu Vartiainen on innostunut.
Mikko Vesilahti lukee 2A:n Luka Mattilalle ja 2B:n Kaapo Holopaiselle. Anu Vartiainen on innostunut.
Kuva: Jani Väisänen

Opettaja ei kuitenkaan antanut periksi ideastaan antaa oppilailleen muistijälki pienemmille lukemisesta. Tuleehan heistäkin pian monesta isä. Opettaja oli jo aivan täpinöissään ideasta.

– Sitten ymmärsin, että tämähän pitää perustella eri tavalla.

Vartiainen saikin perusteluillaan käännettyä luokan poikien pään – myös oma into tarttui. Vartiainen selitti, kuinka tässä samalla saisi arvokasta oppia toisten ihmisten kohtaamisesta aina silmiin katsomisesta alkaen. Tarinoissa mielikuvitus on rajaton, hän perusteli.

– Tärkeintä on se, että huomataan kuinka pienet teot voivat merkitä paljon ja niillä voi saada hyvää mieltä aikaan, vaikka autokorjaamon asiakkaita kohdatessa.

Autoammattiin tähtäävä Vesilahti kertoo, että hän ei lue kirjoja ollenkaan. Hän pitää niitä pitkäveteisinä. Oman alan koulukirjoja tosin tulee luettua, sekä ”uutisia ja sellaista” netistä.

Nyt ei kuitenkaan ollut pitkäveteistä.

Käytävää pitkin lukemaan kiiruhtava Juho Pätsi kertoo, kintereillään pikkukoululaiset, että on jo saatu hyvä mieli.

Mutta hyötyä siitä on?

– Tulee parempi päivä! Pätsi kelaa.

Käytännössä, kun pojat lukevat pojille, kouluarki muuttuu. Kirjaston Anna Kankaanpää antaa lukuvinkkejä luokkien pienille tytöille, jotka kokoontuvat yhdessä luokassa. Alakoululaisille pojille on tarjolla kirjoja, joista he saavat ryhmissä valita mieluisiaan. Niitä ammattiopiston pojat heille lukevat käytävillä olevilla penkeillä.

Alakoulun 2B-luokan opettaja Sirpa Pitkänen käy kertomassa tyttöjen toiveen, että poikien pitäisi tulla lukemaan heillekin.

Pojat lukevat pojille tunnin ajan ja kirjoja vaihdetaan tiuhaan. Minecraft- ja Pokemon -oppaat tuntuvat olevan suosittuja. Oppilaat, isot ja pienet, ovat silminnähden innostuneita.

Muistijälkiä kätilöinyt Vartiainen kertoo seuraavana päivänä, että jokainen luokan 15 opiskelijasta oli sitä mieltä, että he haluavat lähteä syyskuussa lukemaan kirjoja vielä kolmelle muulle Kirkkokedon koulun luokalle.

– Kirkkokedon opettajat kertoivat, että alaluokkien pojat voisivat mennä lukemaan kirjoja samassa rakennuksessa oleville esikoululaisille, viestittää Vartianen yhä täpinöissään.

Tärkeintä on se, että huomataan kuinka pienet teot voivat merkitä paljon ja niillä voi saada hyvää mieltä aikaan, vaikka autokorjaamon asiakkaita kohdatessa.Tarinoissa mielikuvitus on rajaton.