Poro- ja met­sä­am­mat­ti­lai­set ha­lua­vat pu­hal­taa yhteen hiileen – po­ro­mie­het eivät pidä auk­ko­hak­kuis­ta

Posion kunnantalolla esiteltiin eilen maanantaina Suomen metsäkeskuksen tekemä kartoitus, johon oli haastateltu metsä- ja poroammattilaisia. Kartoituksen tarkoituksena oli selvittää, miten metsätalous on kehittynyt porotalouden toimintaedellytyksien suhteen viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Metsäkeskuksen järjestämässä tilaisuudessa Posion kunnantalolla oli noin 20 osallistujaa. Poro- ja metsäammattilaiset vastasivat kartoitukseen, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten metsätalous on kehittynyt porotalouden toimintaedellytyksien suhteen.
Metsäkeskuksen järjestämässä tilaisuudessa Posion kunnantalolla oli noin 20 osallistujaa.
Metsäkeskuksen järjestämässä tilaisuudessa Posion kunnantalolla oli noin 20 osallistujaa.
Kuva: Mikko Halvari

Kartoituksen yleisölle esitteli Metsäkeskuksen projektipäällikkö Juha Järvenpää. Paikalla oli myös Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Ville Hallikainen. Yleisöä oli kerääntynyt paikalle noin parisenkymmentä.

Tilaisuudessa keskusteluun nousivat maanmuokkauksen haitallisuus ja peitteinen metsänkasvatus. Nämä aiheet nousivat esille myös kyselytutkimuksen vastauksissa.

Kartoituksesta selvisi, että poroammattilaiset pitivät maanmuokkausta porotaloudelle negatiivisena asiana. Ainoastaan kääntömätästys ja kulotus koettiin hyviksi vaihtoehdoiksi.

Myös Posion kunnantalolla kuultiin mielipide maanmuokkauksesta.

– Pitkällä aikavälillä porojen elinolot ovat parantuneet ja vasojen koko on kasvanut alueilla, jossa maanmuokkausta on tehty. Maanmuokkauksella voi olla siis myönteistäkin vaikutusta porotaloudelle, yleisöstä kommentoitiin.

Kyselytutkimuksesta kävi ilmi, että poroammattilaiset olivat peitteisen, eli jatkuvan metsänkasvatuksen kannalla. Peitteisessä metsänkasvatuksessa vältetään avohakkuita, ja niiden sijaan metsästä harvennetaan puita yksittäin tai tehdään metsään enintään puolen hehtaarin kokoisia aukkoja.

Hyviksi puoliksi poroammattilaiset mainitsivat peitteisessä metsänkasvatuksessa valon määrän lisääntymisen, metsän pysymisen peitteisenä ja sen, ettei maata tarvitse rikkoa.

Ville Hallikaisen mukaan mediassa paljon esillä ollutta aihetta ei ole tutkittu paljoakaan, eikä peitteisestä metsänkasvatuksesta siis tiedetä vielä riittävästi.

Hänen mukaansa tähänastiset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että peitteisellä metsänkasvatuksella saatavat tuotot ovat karkeasti arvioituna 20–30 prosenttia pienemmät kuin avohakkuualueilla.

Tulokset vaihtelevat alueittain rajustikin. Parhaiten peitteinen metsänkasvatus onnistuu Hallikaisen mukaan rehevissä kuusikoissa, joissa kasvaa myös koivikkoa.

– On alueita, joilla saadaan kohtuullisia tuloksia ja on alueita, joilla ei saada tulosta, Hallikainen kommentoi.

– En ole sitä vastaan, siltä löytyy kyllä paikkansa esimerkiksi matkailukeskuksen ympärille, mutta kaikkialla se ei toimi.

Kartoitukseen vastanneet poroammattilaiset olivat sitä mieltä, että ojitukset olisi lopetettava ja ojat pitäisi täyttää. Jos ojituksia kuitenkin tehdään, niiden syvyys pitäisi huomioida siten, että eläimet pääsevät niistä pois ja mönkijällä pääsee niiden yli.

Eräs metsäammattilainen kommentoi kyselyyn, että ojitusmäärät ovat pudonneet viimeisen 10 vuoden aikana reilusti, noin kolmasosaan aikaisemmasta.

Myös avohakkuisiin ja kaistalehakkuisiin suhtauduttiin paliskuntien keskuudessa negatiivisesti.

Metsäammattilaiset suhtautuivat paliskuntia myönteisemmin uusien teiden rakentamiseen. Sekä poro- että metsäammattilaiset olivat sitä mieltä, että jos uusia teitä rakennetaan, tulee porojen kulkureitit ottaa huomioon.

Metsä- ja poroammattilaiset olivat samaa mieltä siitä, että luontainen uudistaminen on viljelyä parempi vaihtoehto. Toisaalta osa oli sitä mieltä, että uudistamistapaa voisi miettiä myös kohdekohtaisesti.

Suurin osa kyselyyn vastanneista oli myös samaa mieltä siitä, että hakkuujätteet on kerättävä pois ja kannot on pidettävä lyhyinä, jotta poronhoitotyöt pysyvät sujuvina.

Kartoituksessa selvitettiin mielipiteitä myös vuonna 2014 voimaan tulleesta metsälaista.

Sekä metsä- että poroammattilaiset suhtautuivat metsälakiin pääosin positiivisesti. Poroammattilaiset olivat kuitenkin huolissaan, voiko järeys- ja ikärajojen poistuminen vaikuttaa siihen, että metsiä aletaan uudistaa liian aikaisin ja onko maanpinta uudistusten seurauksena jatkuvasti rikki.

Myös lähitulevaisuuteen kaavaillut biotalousinvestoinnit koettiin myönteiseksi muutokseksi, joskin niiden toteutumiseen suhtauduttiin varauksella.

Kartoituksessa selvisi, että sekä poro- että metsäammattilaiset toivoivat yhä enemmän yhteistyötä keskenään. Myös tietoa kaivattiin lisää, jotta vastaisuudessa vältettäisiin esimerkiksi väärinymmärrykset ja metsäkiistat.

Toisaalta kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että vuorovaikutus ja yhteistyö ovat kehittyneet roimasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Metsätalous on kehittynyt vuosien mittaan porotalousystävällisempään suuntaan.

Kartoitukseen vastanneet poroammattilaiset olivat kuitenkin tyytymättömiä yksityis- ja yhteismetsien tilanteeseen, sillä yksityisen metsänomistajan ei tarvitse ottaa porotaloutta huomioon päätöksissään. Tilanteen parantamiseksi ehdotettiin esimerkiksi digitaalista vuorovaikutusta.

Poronhoito ja metsänkasvatus on Suomen metsäkeskuksen vetämä hanke, joka rahoitetaan pääosin Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta 2014–2020. Rahoitus kanavoituu Lapin ja Kainuun ELY-keskusten kautta.

Yhteistyökumppaneina hanketyössä ovat toimineet Metsähallitus Metsätalous Oy, MTK, Luonnonvarakeskus ja Paliskuntain yhdistys.

Maan-muokkauksella voi olla siis myönteistäkin vaikutusta porotaloudelle.