Viikonvaihde: Ko­rouo­man pio­nee­rin mat­kas­sa Rus­keal­la vir­ral­la

Menot: Nappaa tästä vinkit Koil­lis­maan me­noi­hin

Toimittajalta: Oman alan va­lit­se­mi­nen voi olla ta­sa­pai­not­te­lua in­to­hi­mon ja käy­tän­nön vä­lil­lä.

Mainos: Koillissanomat Digi talvitarjouksena 5 kk nyt vain 38,70 €! Tilaa tästä

Po­ro­pu­he­li­mes­ta är­rä­päi­den suo­da­tin Kuu­sa­mos­sa? – Kär­jis­ty­nyt­tä po­ro­kiis­taa sel­vi­te­tään yh­teis­työl­lä ja tek­no­lo­gial­la

Valtuustosalissa kokoonnuttiin sillä ajatuksella, että aletaan parantaa yhteiselon edellytyksiä Koillismaalla. –¿Vahingot tulee aina korvata, sanoi Oivangin paliskunnan varaporoisäntä Juha Kujala. –¿Todella toivon, että tämän päästäisiin joihinkin toimiin, joita tarvitaan, eikä vain taas selvitettäisi asiaa, sanoi maanviljelijäjärjestön toiminnanjohtaja Matti Tyhtilä Oulusta.
Valtuustosalissa kokoonnuttiin sillä ajatuksella, että aletaan parantaa yhteiselon edellytyksiä Koillismaalla.
Valtuustosalissa kokoonnuttiin sillä ajatuksella, että aletaan parantaa yhteiselon edellytyksiä Koillismaalla.
Kuva: Jani Väisänen

Kesällä avattava poropuhelin on erityinen Kuusamolle tarkoitettu toimenpide. Puhelimeen voivat soittaa porojen aiheuttamista haitoista kärsivät ihmiset.

– Välitämme tiedon paliskunnille ja saamme samalla itse tietoa siitä mistä valitetaan, etteivät ongelmat hautautuisi, kertoo Sirpa Rasmus Lapin yliopistolta.

Luonnonvarakeskus (Luke) Juha Hiidenpää painotti, että hankeen avulla viranomaiset saavat ajantasaista tietoa siitä, missä todella mennään.

– Meille tunnepuoli on tärkeä, se mikä ajaa ihmiset voimakkaisiin tunteenpurkauksiin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.

Poropuhelimen odotetaan vähentävän tunteenpurkausten roolia tiedon välittämisessä niin, että ärräpäät eivät sekoita yhteydenpitoa ongelmista paliskuntien kanssa.

Myös Kuusamossa pitkän tauon jälkeen käynnistyneen porovahinkolautakunnan työn merkitystä painotettiin puheenvuoroissa. Kuusamo sai viimeinkin vuosi arvioimislautakuntaan puheenjohtajaksi Heino Ervastin. Ervasti kertoi kuluneesta vuodesta, että hän yllättyi kuinka huonoiksi poronhoitajien ja maanviljelijöiden välit Kuusamossa olivat menneet. Puheenjohtajan eroakin on jo vaadittu, hän kertoi.

– Olen ottanut tämän niin, että mikä ei tapa, se vahvistaa, sanoi Ervasti.

Poropuhelin ja yhteiseen pöytään istuminen ovat konkreettisia toimia Kuusamossa kärjistyneen porokiistan helpottamiseksi. Valtion viranomaiset Luonnonvarakeskus (Luke) ja Suomen ympäristökeskus (SYKE) sekä Lapin yliopisto käynnistivät ratkaisuja etsivän hankkeen Kuusamossa.

Kutsuun vastasi puolensataa viranomaista, poronhoitajaa ja maanviljelijää. Mukana oli myös muutamia mökkiläisiksi, kasvimaan pitäjiksi ja sivullisiksi esittäytyviä. Eri tahojen edustajat järjestäytyivät iltapäiviksi ryhmiin puimaan ratkaisuja poro-ongelmiin. Rasmuksen kokoaman listan pohjalta koottiin myös kahdentoista hengen yhteistyöryhmä.

Tiistaina seminaarin järjestänyt Paloma-hanke hakee ratkaisuja poronhoidon, maanviljelyn, vakituisen ja loma-asutuksen yhteiselolle Koillismaalla.

Luonnonvarakeskuksen Mikko Jokinen alusti kertaamalla toimijahaastatteluissa esiin nousseita ongelmia ja arvioita.

– Tilanne näyttää olevan paikallisesti tulehtunut Kuusamossa, eikä muualla poronhoitoalueella ole tällaista. Saattaa olla, että osassa tapauksissa taustalla on perhe- tai sukuristiriitoja, joista ongelmat kanavoituvat porokysymyksiin.

Jokinen painotti, että kyse on todellisista ongelmista, joihin hänen haastattelemansa henkilöt tarjosivat ratkaisuja esimerkiksi peltoporokoirista. Puhetta on nyt paljon myös uusista teknisistä ratkaisuista, kuten karkoittimista, paikannusjärjestelmistä ja poropuhelimesta. Konkreettinen esitys oli myös tietopaketin jakaminen esimerkiksi vapaa-ajan asuntojen rakentajille: ”tiesittehän rakentavanne poronhoitoalueelle, on syytä ottaa huomioon seuraavat seikat...”.

– Todella toivon, että tämän Paloman kautta päästäisiin joihinkin toimiin, joita tarvitaan, eikä vaan taas selvitettäisi asiaa. Yhteistyötä ja ratkaisuja tarvitaan, sellaisia ovat tämä puhelin tai automaattiaidat, totesi MTK:n toiminnanjohtaja Matti Tyhtilä Oulusta.

Maanviljelijöiden ja poronhoitajien taholta toivottiin asiasta tietävien pääsevän hakemaan ratkaisuja itse. Ilmeisesti Jalosen alustuksessa listatut aiheet kielivät molemmille osapuolille sen, mitä hän itsekin sanoi: Lukesta on tultu paikanpäälle myös oppimaan.

Oivangin paliskunnan varaporoisäntä Juha Kujala toivoi, että ratkaisuja pääsevät tekemään asiasta tietävät.

– Vahingot tulee aina korvata, totesi hän.

Jyrki Mäkelä kysyi, että pitääköhän Jokisen yhteenvedossa paikkansa, että petojen haaskakuvaus tai matkailu ovat lisänneet porojen tulemista pihoihin tai pelloille.

– Porojen laumakäyttäytymistä on se, että porot hakeutuvat avoimille paikoille tarkkailemaan ympäristöään, kun petoja on paljon, todettiin yleisöstä.

Ely-keskuksen Päivi Kainulainen näytti kuvaajaa, jonka mukaan Kuusamon petovahingot ovat viime vuosina moninkertaistuneet.

Elyllä pitkään voimassa olleet aitausavustusten hakukiellot ovat nyt loppuneet ja Kainulainen kertoo, että paliskuntien aita-avustukset saavat etusijan. Koko Suomen poronhoitoalueella aitoja viljelysten suojaksi rakennettiin Kainulaisen kalvon mukaan 33 kappaletta vuonna 2017. Aitaustukea jaettiin tähän tarkoitukseen noin 300 000 euroa.

Kuusamon kaupungin kaavoitusteknikko Pekka Räisänen kertoi, että Kuusamon strategisen yleiskaavan valmistelussa on kokeiltu Kuusamon kylien kartoittamista niin, että asuttujen talojen ympärille piirrettyjen 200 metrin säteisten ympyröiden kootessa viisi taloa yhteen kartalle muodostuu kylä.

– Oma ajatukseni on, että nämä kylät aidattaisiin poronhoitoalueen ulkopuolisiksi ja aitojen rakentamiseen haettaisiin rahoitus, sanoi Räisänen.

Keskusteluissa sai käytävillä kannatusta ajatus siitä, että porojen kulkureiteille rakennettavilla aidoilla voitaisiin myös Kuusamossa ehkäistä porojen kulkua alueille, joilla niiden oleskelu tuottaa hankaluuksia maanviljelijöiden, kasvimaiden pitäjien ja nykyisin myös vapaa-ajan asujien näkökulmasta.

– Porot mökkien pihoissa on tuoreempi näkökulma, sitä keskustelua ei ollut 20 vuotta sitten, että porot olisi samalla tavalla koettu ongelmaksi. Sosiaalinen media on kärjistänyt keskustelua, totesi Jokinen.