Mainos: Sieltä, missä tunnet elä­vä­si. Tutustu Koil­lis­sa­no­mat Digiin 1 kk 1 €. Tilaa tästä.

Po­ro­ta­lous ja met­sä­ta­lous hakevat rat­kai­su­ja: Ym­mär­rys vä­hen­tää on­gel­mia

Poro- ja metsäelinkeinojen yhteensovittamista voidaan tukea oikeilla toimenpiteillä.

Poro- ja metsätalouden parempaa yhteistoimintaa voidaan tukea.
Poro- ja metsätalouden parempaa yhteistoimintaa voidaan tukea.
Kuva: Aku Kallunki

Poronhoitoa talousmetsissä voidaan tukea toimenpiteillä, jotka tähtäävät metsien eri-ikäisrakenteeseen ja vanhojen metsien säästämiseen. Myös mahdollisimman kevyt maanpinnan käsittely ja hakkuutähteiden korjuu porolle tärkeimmiltä, jäkäläisimmiltä alueilta parantavat porolaitumia.

Tulokset käyvät ilmi Lapin yliopiston, Itä-Suomen yliopiston sekä Metsäkeskuksen tuoreessa tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin metsä- ja porotalouden välisiä suhteita Pohjois-Suomessa. Tutkimuksessa tarkasteltiin olemassa olevaa tieteellistä tietoa porolaidunnuksen vaikutuksista pohjoisiin havumetsiin ja metsätalouden vaikutuksista poronhoitoon.

Lisäksi elinkeinojen harjoittajilta kerättiin tietoa ja kokemuksia kyselyn avulla.

Monien metsätaloustoimien on kerrottu pirstaloivan metsäisiä porolaitumia ja heikentävän niiden laatua. Toisaalta poronhoito on paikoin koettu metsien metsätalouskäyttöä heikentävänä toimintana. Porojen on ajateltu haittaavan esimerkiksi metsien uudistumista.

– Elinkeinojen väliset neuvottelu- ja yhteistoimintamenettelyt ovat kehittyneet vuosien saatossa ja tutkimuksemme osoittaa, että poronhoidon ja metsätalouden suhteet ovat parantuneet. Metsien käyttöön liittyy kuitenkin edelleen jännitteitä ja konfliktien leimahtaminen on mahdollista. Tähän vaikuttavat osaltaan menneiden vuosikymmenten päätökset ja toimenpiteet, joissa osa metsien käyttäjistä on jäänyt taka-alalle, kertoo yliopistotutkija Minna Turunen Lapin yliopiston Arktisesta keskuksesta.

”Metsien käyttöön liittyy kuitenkin edelleen jännitteitä, ja konfliktien leimahtaminen on mahdollista.”

Koettuja vastakkainasetteluja ja eri tarpeiden ja metsien käyttömuotojen yhteensovittamista voidaan tukea tunnistamalla ongelmia ja lisäämällä ymmärrystä. Sitä voidaan tehdä lisäämällä tietolähteiden yhteiskäyttöä ja tarkastelemalla elinkeinojen historiallisia suhteita.

Suomen poronhoitoalue käsittää noin 36% maamme pinta-alasta kattaen Lapin ja osia Pohjois-Pohjanmaasta ja Kainuusta. Poronhoitoalueella valtio on pääasiallinen metsien omistaja ja käyttäjä, ja metsätaloutta on harjoitettu suuressa osassa aluetta voimaperäisesti jo 1950-luvulta lähtien.

Metsät ovat jo ennen tätä olleet tärkeä osa porojen luontaista laidunkiertoa. Havumetsien jäkälä sekä puissa kasvava luppo ovat edelleen tärkeää porojen talviravintoa. Porolaidunten laatua tarkasteltaessa oleellisia ovat muun muassa metsien pinta-ala ja yhtenäisyys sekä metsän ikä ja puulajisuhteet.

Fakta

Tätä tutkittiin

Tutkimuksen tarkasteltiin olemasa olevaa tieteellistä tietoa poronlaidunnuksesta ja sen vaikutuksista metsiin ja metsätalouden vaikutuksia poronhoitoon.

Elinkeinonharjoittajille tehtiin kysely.

Tutkimuksen tekivät Lapin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Metsäkeskus.

Tutkimus on julkaistu arvostetussa metsäalan lehdessä Forest Ecology and Management.