Pen­tik­mäel­tä Ki­rin­tö­vaa­raan

Maastopyöräilyn suosio on kovassa kasvussa Pohjois-Suomen tunturikeskuksissa.

Nyt myös Posio haluaa päästä pyöräilyreittien paikkakuntien joukkoon. Kunnan alueelta löytyykin jo hiihtolatupohjia, jotka on merkitty myös maastopyöräilyreiteiksi.

Lähdimme tutustumaan ja testaamaan Pentik-mäen kupeesta hiihtomaan parkkipaikalta Kirintövaaraan johtavan pyöräilyreitin.

Nousimme sähköavusteisten maastopyörien selkään viime viikolla torstaina vähän jälkeen aamuyhdeksän.

Lähtöpaikasta muutamien kymmenien metrien ajamisemme jälkeen, jatkamme matkaa Maaninkavaarantien alikulkukäytävän kautta kohti Kirintövaaraa.

Monikäyttöreittiä voi siis ajaa myös maastopyörällä, reitin reunaan on päällystetty kivituhkalla noin puolimetriä leveä kaista pyöräilijöille. Reitti on kesäisin lisäksi kävelijöiden ja hölkkääjien käytössä, talvella puolestaan valaistu reitti on hiihtäjien käytössä. Samaa reittiä voi talvisin ajaa niin ikään maastopyörillä.

Kivituhkapäällyste oli kaivinkoneen jäljiltä jäänyt, eikä sitä oltukaan lanalla vedetty. Ajaminen oli hieman epämukavaa epätasaisella alustalla, mutta kuitenkin turvallista. Suosittelemme vetämään kivituhkakaistan lanalla läpi.

Jatkamme reitillä, poljemme menemään, sähköavusteiset pyörät työntävät meitä eteenpäin.

Reitille osuu muutamia lyhyitä nousuja ja laskuja. Pääosin reitti on helposti ajettava.

Katso alla olevalta videolta, miltä kestävöity reitti näyttää.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Lähtöpaikasta noin neljän kilometrin päässä on laavu. Laavu on siistissä kunnossa, liiteri on täynnä puita. Tulipaikalla on makkaranpaistamista ja nokipannukahvien keittämistä varten siistissä kunnossa oleva kannellinen paistoritilä. Siisti paikka maastopyöräilijälläkin pitää tauko.

Jatkamme matkaa ja pian olemme Hotelli Kirikeskukseen johtavan Kirintöjärventien läheisyydessä. Pysähdymme reitin varteen. Siihen on pystytetty ulkoliikuntavälineitä, jossa on mahdollisuus kokeilla eri välineillä temppuilua. Kokeilemme muutamia välineitä, nostelemme käsipainotelinettä ja riipumme roikuntatelineellä, teemme vähän venytyksiä ja lihaskuntoharjoitteita. Reilun neljän kilometrin polkemisen jälkeen telineillä temppuilu tekee hyvää selälle.

Taukopaikalla itselleni kaikkein mieluisin teline on nojapuut. Niitä on ihan pakko kokeilla. Mieleeni nimittäin palautui Lapin urheiluopiston opiskeluaika, jolloin oppiaineisiin yhtenä kuului myös telinevoimistelu. Tykkäsin yleensäkin todella paljon telinevoimistelusta ja kaikista suorituspaikoista rekkiä lukuun ottamatta, joka ei ollut minun juttuni.

Nojapuut olivat minulle siis kaikkein mieluisimmat ja pidin opistossa niistä telinekohtaiset opetustunnit. No, pitihän se nyt kokeilla paria liikettä aikoinaan opettelemastani sarjasta.

Hyppäämme pyörien selkään ja lähdimme jatkamaan matkaa. Koukkasimme varsinaiselta reitiltä, ja ajoimme Hotelli Kirikeskuksen pihaan. Paikalta juuri lähdössä ollut henkilökuntaan kuulunut henkilö sanoi paikan olevan nyt kiinni, ja hotelli-ravintola avautuu vasta joulun lähellä. Ajatuksenamme oli pistää pyörät parkkiin pihalle, ja juoda paikassa aamukahvit. Se ei tällä kertaa onnistunutkaan.

Jatkoimme matkaamme ja koukkasimme uudelleen varsinaiselta reitiltä Kirintövaaran iglujen luo ja siitä takaisin parin sadan metrin päässä Kirintöjärven rannalla sijaitsevalle laavulle. Totean paikan olevan upean ja maastopyöräilijöille myös rauhallisen istahtaa, vaikka tulille ja nauttimaan kauniista vesimaisemasta. Liiteri on täynnä puita, kyllä kelpaa retkeilijöiden saapua laavulle tulientekoon.

Palasimme takaisin reitille ja lähdimme nousemaan Kirintövaaraan, yhä korkeammalle merenpinnasta johtavalle reitille. Reitti on tehty hiihtoladun pohjalle, ja pyöräily siinä onnistuu hyvin, vaikka Kirintövaaran ympyräreitille ei olekaan laitettu kivituhkakaistaa.

Pysähdymme reitin varteen. On ihan hiljaista, kuulemme ainoastaan, kuinka tuuli humisee ja pikkuisen liikuttaa puiden oksia. Lämpötila on plussalla 5–6 astetta.

Usvainen aamupäivä tekee metsästä mystisen. Pyöräilyreitin varrella olemme kuin jossakin satumetsässä, aidossa ja alkuperäisessä, vähintään satavuotias metsä ympärillämme.

Tällä kertaa usvainen sää estää upean näkymän Kitkajärvelle.

Naavaa täynnä olevat puiden oksat ovat merkki siitä, että ilma on puhdasta. Totean, että olemme nyt varmaankin paikassa, jossa hengitämme maailman puhtainta ilmaa.

Suorastaan nuuhkin ilmaa, vedän sitä sieraimeni täyteen ja hengitän suun kautta ulos. Teen saman vielä toisen kerran uudelleen.

Unohdan hetkeksi, että olemme töissä, ja sen että tämä aamupäivä on minun ja kuvaajamme työpäivän työympäristöä.

Jatkamme reitillä, välille osuu vajaat sata metriä pitkä, todella jyrkkä ylämäki. Laitan pyörääni lisää automaattista työntöä, pian olemme rinteen päällä.

Pitkien pyöräilyreittien yhteydessä voisi olla retkeilijöille käytössä kompostivessoja, joita ei siis nyt ole. Se on kyllä selvästikin puute.

Ja kun Hotelli Kirikeskuskaan ei ole nyt avoinna, niin sielläkään ei voi käydä vessassa. Lähimmän yleisövessan totean olevan pysähtymältämme paikalta Kirintövaarassa monen kilometrin päässä Lomakeskus Himmerkissä.

Pyöräilyreitti ei vie Kirintövaaran korkeimmalle kohdalle, jonka huippu merenpinnasta kohoaa 390 metriin. Polkaisemallamme reitillä käymme merenpinnasta noin reilun 300 metrin korkeudella. Jos siis sää olisi ollut selkeä, olisimme voineet ihailla Euroopan suurimmaksi lähteeksi luonnehdittua Kitkajärveä.

Kirintövaarassa ylitämme vaaraan johtavan maantien. Tästä kohdasta lähtöpaikalle on matkaa vielä 7,5 kilometriä.

Lähdemme laskeutumaan Kirintövaarasta alas, ilmansuunnassa pohjoista kohti, pitkän alamäen, jonka alaosa yllättää: muutamia kymmeniä metriä pitkä, pehmeä ja märkä osuus pysäyttää kovan vauhdin, joudun ottamaan tukea maasta ja samalla kumikenkäni haukkaa vettä saappaaseen. Totean, että tämä kohta tarvitsisi ehdottomasti sepeliä paksun kerroksen, jotta paikkaan pystyy turvallisesti maastopyörällä ajamaan ja sen ylittämään.

Totesin alamäkeä alas huristellessani vauhdin kiihtyneen 50 kilometriin tunnissa ja eteen tulleen pehmeän kohdan pysäyttäneen vauhdin kuin seinään. Onneksi selvisin säikähdyksellä.

Pian saavumme takaisin Kirintöjärventielle, samaan kohtaan, johon olimme tullessa saapuneet, ja josta ajoimme siis Kirintövaaran ympärysreitin ympäri.

Jatkamme paluureittiä, pysähdymme pienelle tauolle laavulle. Lähtöpaikalle laavulta on matkaa vielä neljä kilometriä.

Hiihtomaan parkkipaikalle takaisin saavuttuamme, kilometrimittari näyttää, että ajomatkaa kertyi yhteensä 17,7 kilometriä. Viivyimme matkalla kaksi tuntia, seitsemän minuuttia.