Suurpetokeskus: Avi antaa lau­sun­ton­sa Kuu­sa­mon Suur­pe­to­kes­kuk­ses­ta maa­nan­tai­na

Tero Karjalaisen kolumni: Vain tie­tys­tä kul­mas­ta nähty kaa­to­paik­ka kuuluu Ou­lun­tien näh­tä­vyyk­siin

Luitko jo: Lii­to-ora­vaa varten Tai­val­kos­kel­la pys­ty­tet­tiin ai­tauk­sia, joihin kasvaa haapoja

Mainos: Tilaajille livenä Arctic Volley - Pölkky Kuusamo pe 23.9. klo 18.30 ja la 24.9. klo 15. Tilaa tästä.

Sama perhe menetti kuusi jäsentä yhden vuoden sisällä – vanha hau­taus­maa saa­res­sa kertoo karua tarinaa vuo­si­kym­men­ten takaa

Vuosi 1905 on ollut julma yhdelle perheelle. Kirkkosaaren keskellä kulkee polku, jonka vierustalla on lukuisia hautoja. Vainajien sukulaiset tuovat edelleen kukkia Kirkkosaareen. Ville Heiskanen tuntee Kirkkosaaren historian erittäin hyvin. Iso puinen risti on merkkinä vieraille, että kyseessä on hautausmaa. Vanhoja ristejä on nostettu katoksen alle suojaan. Vanhoja ristejä on nostettu katoksen alle suojaan.
Vuosi 1905 on ollut julma yhdelle perheelle.
Vuosi 1905 on ollut julma yhdelle perheelle.
Kuva: mikko halvari

Kirkkosaari keskellä Jokijärveä on omalla tavallaan kaunis paikka.

Rannalta se näyttää miltä tahansa asumattomalta saarelta, mutta se kätkee multiensa alle monta ihmiskohtaloa.

Kirkkosaaressa kävellessä voi aistia vahvasti historiaa, kun ympärillä on lukuisia hautoja. Viimeisimmät vainajat on tiettävästi haudattu vuonna 1927.

Vuosikymmenet Kirkkosaaren läheisyydessä asunut monitoimiyrittäjä Ville Heiskanen tuntee Kirkkosaaren historian läpikotaisin.

Heiskanen on kuljettanut saareen myös turisteja, jotka ovat halunneet nähdä Kalle Päätalon kirjoista tutut maisemat.

– On vaikea sanoa varmuudella, miksi saari on valikoitunut hautausmaaksi, mutta yksi syy on ollut, että se on suojassa petoeläimiltä. Vainajat ovat saaneet rauhallisen viimeisen leposijansa Kirkkosaaresta.

Kirkkosaaressa on sekä uudempia hautakiviä että jo melkoisen huonoon kuntoon päässeitä puuristejä. Puuristejä onkin kerätty katoksen alle.

Heiskasen mukaan Kirkkosaaressa käydään yhä muistamassa vainajia.

– Täällä käy toisinaan omaisia katsomassa sukulaistensa hautoja. Saareenhan ei tietenkään pääse sulan aikana kuin veneellä, mutta talvella sinne on helpompi mennä.

Kirkkosaaressa pidetään perinteisesti Iijokisoudun hartaus, mutta muuta seurakunnan järjestämää toimintaa siellä ei enää ole.

Heiskanen on vuosien varrella nähnyt sen, että Kirkkosaarta kunnioitetaan.

– Täällä kävellään polkuja pitkin. Eräs rippikouluryhmä käveli jonossa kuin sotilaat, kun he kävivät vierailulla. Talvella tosin moottorikelkkailijat ovat ajelleet täällä huolimattomasti, mutta arvelen syyksi sen, ettei heillä ole ollut tietoa saaren historiasta.

Lukuisten hautojen keskelle on pystytetty suuri risti. Puinen risti lienee yleinen merkki ilmoittamaan, että kulkija on saapunut hautausmaa-alueelle.

Kirkkosaari sai nostetta 1990-luvulla, kun sinne tehtiin uudistuksia. Samalla tehtiin satamalaituri, johon Heiskanen parkkeerasi turistilaivansa kerta toisensa jälkeen. Viimeisen kerran Heiskanen kuljetti turisteja Kirkkosaareen tämän vuosikymmenen alkupuolella.

– Laituri on sen jälkeen siirretty muualle, soutuveneellä pääsee yhä hyvin maihin.

Kirkkosaari on noin 300 metriä pitkä.

Se on hyvin kapea – paikoin vain parikymmentä metriä. Vainajien kunnioitusta osoittaa se, että saaren halki on tallautunut vain muutamia polkuja. Ihmiset osaavat pysytellä kaidalla tiellä, kun ympärillä lepää vainajia.

Hautakivet kertovat omia karuja tarinoitaan.

Eräässä hautakivessä vuonna 1905 on samasta perheestä kuollut kuusi jäsentä. 1900-luvun alkupuolella jylläsivät taudit, jotka verottivat monen pirtin asukasmäärää.

– Hautajaisista ja hautojen kaivamisesta liikkuu monenlaisia legendoja. Erään tarinan mukaan miestä oli hieman harmittanut lähteä hautaamaan vaimonsa, sillä hänellä oli ollut korttipelit kesken.

Kirkkosaari on jäänyt lukuisten vainajien viimeiseksi leposijaksi.

– Tyräjärvellä sijaitsi väliaikainen hautausmaa. Vainajat kuljetettiin sitten sieltä tänne Kirkkosaareen, Heiskanen kertoo.

Heistä muistona on vielä sadankin vuoden jälkeen on hautakivi.

Teksti: Juhani Eskola

Kuvat: Mikko Halvari

”Hautajaisista ja hautojen kaivamisesta liikkuu monenlaisia legendoja.