Sotkan muna vai yl­häi­sön herkku - tie­dät­kö mistä pää­siäis­mu­na­pe­rin­ne juon­taa?

-
Kuva: Marica Paukkeri

Pääsiäisen perinteisin tunnusmerkki on pääsiäismuna, joka liittyy ajankohtaan yhtä varmasti kuin joulukuusi jouluun tai juhannuskokko juhannukseen.

Pääsiäismunia on aikainsaatossa koristeltu ja maalailtu. Ovatpa jotkut keisarit ja suuriruhtinaat valmistuttaneet pääsiäismunia myös kullasta ja jalokivistä. Vaan mistäpä tämä munanpalvonta juontaa juurensa?

Ympäri maailmaa muna on ollut osa erilaisia luomiskertomuksia. Jo kalevalaiset esi-isämme olivat varmoja siitä, että maailma syntyi sotkan munasta, joka putosi Ilmattaren polvelta veteen. Rikkoutuessaan se muodosti maan, taivaan, auringon, kuun ja pilvet.

Meidän näkövinkkelistämme katsottuna ei ole ihme, että muna on nostettu arvoon arvaamattomaan. Ilmastollisesti ääriolosuhteissa eläneille kantasuomalaisille muna oli elämän ja kuoleman kysymys. Talvi oli jotenkuten vähin eväin hengissä kitkuteltu, mutta kun kevääseen päästiin, ensimmäiset linnut alkoivat pesiä. Tuli toivoa, että vielä tässä käki kukutetaan.

Tärkeä valkuaisainelähde pelasti monet nälkäkuolemalta. Pesistä ryöstettyjä linnunmunia syötiin pitkin kevättä. Pikkuhiljaa hoksattiin kuitenkin siirtyä tehokkaampaan tuotantoon. Telkille eli sotkille alettiin rakentaa pönttöjä, joissa lintuja munitettiin. Verottamalla muutama muna pesästä päivittäin, tuotantoa saattoi jatkaa pitkälle kesään.

Varsinainen pääsiäismunaperinne saapui Suomeen kuitenkin paljon myöhemmin Venäjän kauppayhteyksien ja etenkin ortodoksisen kirkon vaikutuksesta. Suomessa kananhoito yleistyi vasta 1500-luvulla. Kananmunat pysyivät pitkään vain ylhäisön herkkuna. Niinpä myös munien värjääminen pääsiäisen aikaan on verrattain uusi ilmiö.

Meillä Suomessa muna on ollut etupäässä hätäravintoa, mutta lämpimämmillä seuduilla se on ollut enemmänkin hedelmällisyyden symboli.

Esikristillisellä ajalla muna edusti maan uudelleensyntymistä: keväisin maa kuoriutui kovan talven alta ja alkoi synnyttää uutta elämää. Elämän syntyminen ”kuolleesta aineesta” herätti ihmetystä. Muinaiset roomalaiset, kiinalaiset, egyptiläiset ja persialaiset kunnioittivat munaa maailmankaikkeuden symbolina. Esimerkiksi persialaiset antoivat toisilleen lahjaksi munia uutena vuotenaan – eli juuri kevätpäivän tasauksen aikaan.

Puolassa on aivan näihin päiviin saakka säilynyt tapa viedä koristeltuja munia keväällä pelloille, jotta elämä palaisi kuolleeseen maahan. Munia haudattiin myös hedelmäpuiden alle, jotta ne kantaisivat hedelmää. Muinaiset germaanit uhrasivat kevään jumalatar Osteralle villilintujen munia, jotta saisivat hyvän sadon. Haudoista löydetyt varhaisimmat maalatut munat ovat peräisin noin 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua.

Punaisiksi maalattuihin pääsiäismuniin liitettiin saksanmaalla hedelmällisyyden magiaa. Naimattomat naiset antoivat niitä miehille aivan tietyssä tarkoituksessa. Valkuaisainepommin toivottiin ilmiselvästi tekevän tehtävänsä. Myös Tsekkoslovakian ja Unkarin nuoret tytöt koristelivat munia ja antoivat ihailemilleen pojille kiintymyksen merkkinä.

Kreikassa, Albaniassa ja Armeniassa oltiin tässä suhteessa hieman jälkijunassa. Naapureiden oli tapana – ja on osittain vieläkin – tuoda tuoreille vanhemmille punaisiksi maalattuja munia. Kiinalaisilla on ollut tapana ilmoittaa tulevasta syntymästä maalaamalla munia punaisella onnenvärillä.

Juudeassa kananmunien maalaaminen ja lahjoittaminen elämän ja hedelmällisyyden symbolina oli yleistä ennen Kristuksen syntymää. Tapa kuitenkin hiipui, kun muut uskonnot alkoivat tehdä samoin. Juutalaisen ”kosher”-tavan katsottiin pilaantuneen, kun ”pakanatkin” ottivat sen käyttöönsä.

Mystinen muna löysi pikkuhiljaa tiensä myös kristilliseen traditioon, niin kuin monta muutakin pakanallista tapaa. Ajankohtaiseksi ajankohdaksi valittiin luonnollisesti pääsiäinen.

Jo alkukristityt Palestiinassa liittivät munaan uskonnollista symboliikkaa. Sillä muistutettiin pyöreästä kivestä, joka oli aikanaan sijainnut Jeesuksen haudan edessä. Varhaiset kristityt maalasivat munia kirkkailla väreillä, siunauttivat ja antoivat niitä pääsiäislahjoiksi toisilleen.

Kristinuskon levitessä eri puolilla maailmaa alettiin kertoa munaan liittyviä legendoja. Eräs tarina kertoo Neitsyt Mariasta, joka maalasi munia eri väreillä ilahduttaakseen Jeesus-vauvaa. Dramaattisemman tarinan mukaan Maria olisi aikanaan itkien anonut sotilailta luopumaan julmuuksista ja antanut näille munia. Marian kyyneleet olivat pudonneet munille ja muodostaneet kuoriin kirkkaita väripisteitä.

Toisen tarinan mukaan munien värjäys alkoi Maria Magdaleenasta, joka jätti korillisen munia ristin juurelle lahjaksi sotilaille, jotta nämä eivät enää satuttaisi Jeesusta.

Hei eivät uskoneet, ja veri värjäsi munat punaisiksi.

Kolmas tarina kertoo, että kun Maria oli menossa voitelemaan Jeesuksen ruumista, hänellä oli eväänään munia. Kuoret muuttuivat hautakammiossa sateenkaaren värisiksi.

Pääsiäismunaperinteen sinetöi viimein paavi Gregorius I, joka 500-luvun lopulla kielsi munansyönnin paaston aikaan. Munia oli siis aikaa maalailla ja hyvää odottaa – kunnes pääsiäisenä viimein ”päästiin” paastosta ja herkkua oli taas lupa nauttia.

Niin oli munan asema vahvistettu pääsiäisen keskeisenä kompaktina eineksenä. Monessa katolisessa ja ortodoksisessa maassa muna on ensimmäinen ruoka-aine, joka syödään heti paaston jälkeen. Esimerkiksi Keski-Euroopassa pääsiäisruokiin käytettäviä munia ei rikota, vaan niihin tehdään reikä molempiin päihin ja sisällys puhalletaan maljaan. Munankuoria maalataan koristeiksi.

Bulgariassa pannaan vallan ranttaliksi: värjätyt munat rikotaan pääsiäisen yöjumalanpalveluksen jälkeen. Ensimmäinen paiskataan kirkon seinään. Munia rikotaan myös napsauttamalla niitä toisiaan vasten. Se, jonka muna on viimeiseksi ehjä, saa vuodeksi onnea.

Romaniassa uskotaan, että jos kristityt lopettavat munien värjäämisen pääsiäisenä, maailmanloppu on käsillä.

Suomessa pääsiäinen on maallistumaan päin. Harvemmin täällä enää munia maalaillaan, vaan ostetaan mieluummin alumiinipaperiin käärittynä kaupasta. Ei siinä paljoa ikiaikaista ongelmaa mietitä: kumpi oli ensin muna vai kana? Parempi on pistellä huoletta suklaata ääntä kohti. Operaation päätteeksi on jännää yrittää koota munan sisältä paljastuva lelu ja saada se vielä toimimaan.