Taina hyppäsi ta­lous­alal­ta tyhjän päälle: ”Jos ei koskaan pelkää, ei voi olla rohkea”

Taina Kivelä ja Elvis-koira.

Kuva: Taina Kivelän albumi

OLEN MENNYT ULLAN KANSSA ULOS.

5-vuotiaan Tainan äidin huoli vaihtuu ihmetykseksi luettuaan tyttärensä tikkukirjaimin paperilapulle kirjoittaman viestin.

– Osaako tyttö kirjoittaa ja lukea?

Kukaan ei tiennyt, ei edes Taina Kivelä itse. Taito tulee esiin pakon edessä: jotenkinhan viesti menemisestä on saatava äidille perille.

Posiolla asuvan nelilapsisen perheen äiti on töissä kirjastossa, isä on rehtori, myöhemmin koulutoimenjohtaja. 1960-luvulla lapsuutensa elänyt Kivelä viihtyy äidin luona koulun kirjastossa ja kurottaa kirjahyllyjen kirjoihin kirjain kerrallaan. Kun lastenosasto on koluttu läpi, ovat hylly kerrallaan vuorossa ensin nuorten, sitten aikuisten kirjat.

11-vuotiaana Taina Kivelä katselee Posion raittia.

– Tänne ei voi jäädä. Täällä ei ole opiskelupaikkoja. Minun tulevaisuuteni ei ole täällä, hän ajattelee.

Lukion jälkeen Kivelä viettää välivuoden Norjassa. Hän kerää miehensä kanssa opiskelurahaa ja motivaatiota kalatehtaalla. Jälkimmäistä kertyy koko elämän ajaksi.

Välivuoden jälkeen olisi ollut loogista pyrkiä opiskelemaan suomen kieltä.

– Minulla oli sellainen ajatus, että kun suomen kieli ja kirjoittaminen oli niin helppoa, se ei olisi ollut ammatiksi tarpeeksi haasteellista. Olin kympin tyttö ja sain ainoat ysit matematiikasta ja fysiikasta. Sitä yritin sitten lähteä opiskelemaan.

Nainen opiskelee yritystalouteen painottaen tietojenkäsittelyoppia Oulussa. Hänestä tulee pankkiiri.

Taina Kivelä syö keskiviikkoaamuna myöhäistä aamupalaa toimistossaan Keravalla. Eilinen on venähtänyt pitkäksi. Valta ja vastuu haukkavat monen yöunista siivun, niin Tainankin. Valta ja Vastuu -nimeä kantavan aikakausilehtimäisen verkkojulkaisun ensimmäinen numero ilmestyi juuri ja sitä hiottiin viimeiseen asti tiistai-iltana. Verkkojulkaisu on keskittynyt sisäisen tarkastuksen, yritysvastuun, riskienhallinnan ja hyvän hallinnon maailmaan.

Verkkojulkaisun avulla Kivelä toteuttaa rationaalista puoltaan.

– Olen sellainen omituisuus, joka sekä kirjoittaa, laskee, lukee että puhuu mielellään, Taina Kivelä kuvailee itseään naurahtaen.

Rationaalinen ja luova puoli ovat aina olleet hänen kohdallaan yhtä vahvoja ominaisuuksia, mutta eri aikoina erilaisissa rooleissa.

Verkkojulkaisun pitäisi jatkossa tuoda leipä pöytään ja mahdollistaa lapsuuden haaveen toteuttamisen: kirjojen kirjoittamisen.

Ensimmäisen kirja julkaistiin virallisesti viime viikon sunnuntaina. Kirjan Kivelä julkaisi oman Juttutalo-yrityksensä kautta. Ulkopuolisia kustantajia olisi löytynyt, mutta he vaativat sellaisia muutoksia, joita kirjailija ei halunnut tehdä.

– Heillä oli stereotyyppinen näkemys dekkarista. Sen olisi pitänyt olla helposti luettava. Näkökulmia oli kuulemma liikaa ja rakenne oli haastava, kun siinä kuljetaan eri aikatasoilla. Tykkään itse lukea haastavaa dekkaria, joka ei aukea heti. Eihän elämäkään mene niin. Aukea heti.

Tietojenkäsittely ei tunnu omalta alalta, mutta Taina Kivelä käy opinnot loppuun painottaen kandityönsä ja gradunsa yritystalouteen. 1980-luvun lopun nousukaudella hän kulkee Oulun katuja Kansallispankin pankinjohtajana. Sitten saapuu kaiken muuttava 1990-luku ja lama.

– Oikaisimme mieheni kanssa arvomaailmamme tuolloin. Tajusimme, että elämä ei ole pelkkää työtä ja saimme tyttäremme Tanjan.

1993 Kivelä muuttaa perheensä kanssa Etelä-Suomeen ja pääsee Suomen Pankkiin töihin rahoitustarkastukseen.

– Siellä kävi ihan onnenkantamoinen. Kun olin ollut puolitoista vuotta Rahoitustarkastuksessa, lähti Suomen Pankista tarkastusjohtaja ennenaikaiselle eläkkeelle. Hain paikkaa. Sirkka Hämäläinen oli rohkea nainen ja valitsi minut siihen.

35-vuotiaana Kivelä on Suomen Pankissa yksi nuorimmista osaston tai yksikön vetäjistä ja ainut ei-ekonomisti päällikkötehtävissä. Elämä oli mallillaan, työ innostavaa ja ura nousukiidossa.

Verta oksentava Taina Kivelä miettii hotellihuoneessa viisi vuotta myöhemmin, että tästä kun selviää, alkaa hän toteuttaa unelmiaan.

– Päätin, että minun täytyy tehdä muutakin kuin virkamiesuraa. Se oli hienoa aikaa, mutta pohjalla oli kuitenkin haave kirjoittamisesta.

Sairaskohtaus kuului naisen sairastamaan Crohnin tautiin, eikä kohtaus ollut elämän ja kuoleman välinen pysäkki, mutta se oli käännekohta.

Kivelä aloitti kirjoittamisen. Koneelle tallentui romaanin käsikirjoitus, joka sijoittui vaihtoehtoiseen nykyaikaan. Siinä Euroopan Unioni on liittovaltio ja Suomi sen osavaltio. Suomi oli jakautunut ja toinen puoli halusi erkaantua liittovaltiosta ja itsenäistyä. Rakkaustarina kehysti käsikirjoitusta.

Vuonna 2004 valmistuneelle käsikirjoitukselle ei löytynyt kustantajaa, mutta Taina oli tehnyt ratkaisunsa.

– Irtisanouduin tyhjän päälle Suomen Pankista. Kaikki pitivät sitä ihan hulluna ratkaisuna. Varmaan se olikin.

Askel vei virkamiehen yrittäjäksi. Kivelä teki sisäistä tarkastusta oman yrityksen nimiin. 2010 hän myi yrityksen liiketoiminnan, mutta jatkoi vielä itse työntekijänä. Haave kirjailijan urasta oli toteutumassa.

Neljän vuoden journalismin opinnot Taina Kivelä ahmii kolmessa vuodessa. Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa kirjoilla oleva nainen opiskelee ensimmäisen vuoden työn ohessa. Loput opinnot hän suorittaa opintovapaalla. 2015 toisessa kädessä on valmistumistodistus, toisessa työnantajalle kiikutettava irtisanoutumislappu.

Juttutalo-yrityksen pohjaa oli rakennettu pari vuotta. 2013 se oli valmis. Syntyi Kivelän media-alan yritys, jonka seinien sisällä väkivaltarikoksia ratkaisevat Pasilan murharyhmän rikoskomisario Tuomas Närhi ja rikoskonstaapeli Vuokko Nortamo. Enkelityttö-kirjan hioutui nykyiseen muotoonsa vuosien 2015 ja 2017 välillä.

Reipas tyttöhahmo seikkailee nuoren Taina Kivelän kirjoituksissa historiallisissa miljöissä tai scifimaailmassa. Vaikutteita on haettu niin Tarzanista kuin Agatha Christien dekkareista. Enkelityttö-dekkarissa rikoskonstaapeli Vuokko Nortamossa on samaa kuin nuoren Tainan kirjoittamissa sankaritytöissä.

Nortamo on toki noviisi, mutta yrittämisen halu on kova. Herkkäkin hän on, mutta opettelee ottamaan sanallisia iskuja vastaan miesten maailmassa väkivaltarikoksia tutkiessaan.

Taina Kiveläkin on rohkea ja tottunut raivaamaan tilaa miesvoittoisessa työskentely-ympäristössä. Olisi herkullista vetää yhtäläisyysmerkki Taina Kivelän ja Vuokko Nortamon välille.

– Kun mietin asiaa, Nortamossa taitaa olla aika lailla nuorta Tainaa, Kivelä myöntää.

Muutoin Enkelitytössä kaikki on fiktiivistä.

– Henkilöt ja tapahtumat kirjassa ovat fiktiivisiä. Minun elämässäni ei ole tapahtunut mitään niin dramaattista. Minulla on ollut turvallinen, mukava ja hyvä lapsuus.

Henkilöhahmot ovat täysin fiktiivisiä, mutta paikat autenttisia. Esimerkiksi Kuusamo vilahtaa kirjan sivuilla Tuomas Närhen kotipaikkakuntana.

Myöhäinen aamupala kiinnostaa myös Elvis-koiraa. Kohta se haluaa jo lenkille, sillä se on tottunut viime vuosien aikana hoitoemäntänsä seurassa tiettyyn rytmiin. Taina Kivelä viettää aamupäivät toimistolla hallinnollisten töiden parissa. Lounaslenkki Elviksen kanssa vaihtaa vaihteen ja päivä ja iltapäivä kuluvat kirjan käsikirjoitusta intensiivisesti työstäessä tajunnanvirtatekniikalla.

Nortamo ja Närhi ovat ratkaisemassa jo uusia rikoksia. Kirjailija toivoo, että kirja ehtii markkinoille ensi jouluksi.

– Kirja on hyvin erilainen. Nyt kurkataan eliitin julkisivujen taakse, Kivelä paljastaa.

Kivelä on hyvin tyytyväinen nykyiseen elämäntilanteeseen. Toki hän haaveilee siitä, että jonakin päivänä tulevaisuudessa voisi keskittyä pelkästään kirjoittamiseen, lapsuuden haaveeseensa.

Lapsuuden haaveen toteuttaminen on monelle iso askel. Taina Kivelän kohdalla kaikki sitä kohden vieneet askeleet kuulostavat varmoilta, vaikka hän on välillä astunut tyhjän päälle.

– Se saa ihmisen toimimaan, kun on hieman epävarma. Jos ei koskaan pelkää, ei voi koskaan olla rohkea. Kyllä minua pelottaa usein, mutta en ole sairaan huolissani.