Kitkantien remontti alkaa valmistua. Liikennevaloilla on heitetty Neljäntienristauksessa vesilintua ja tilalle on kivetty liikenneympyrä. Sieltä täältä kärähtäneet vanhat jouluvalotkin on uusittu niin hienoiksi että mahtaa häikäistä Suomussalmella asti. Netissä on puhuttu jo epilepsiakohtauksen vaarasta.
Entiset vinot parkkipaikat on käännetty pitkittäin ja uusia katulamppuja on pystytetty. Lopputulos näyttää paljon paremmalta kuin ennen remonttia, mutta eihän tämäkään tietenkään kaikille kelpaa.
Olen lukenut Facebookin palstalta vuosikaudet perushuutoa, että Kuusamossa kehitetään vaan Rukaa, eikä keskustaa. Nyt on kehitetty keskustaa ja se onkin sitten eräänkin ajattelijan mielestä hukkaan heitettyä rahaa. Taantumuksen sanoma on ikuinen.
Ehkä Kitkantien haukkuja pelkää uutta, koska uudistettu valtaväylä vaatii uusia taitoja. Täytyy opetella ajamaan liikenneympyrässä ja peruuttamaan auto taskuun, eikä kumpikaan ole äkkinäiselle helppoa.
Ajoin ajokortin Kuusamon autokoulussa 1994. Kortti oli mallia C, eli niin sanottu kuorma-autokortti. Räisäsen Texi opetti hyvin, mutta kahta asiaa en oppinut: taskuun peruutusta ja liikenneympyrässä ajamista. Syy oli sen ajan säännösten. Kuorma-autoa ei pysäköity taskuun, eikä sitä vaadittu myöskään inssiajossa. Helpotusta pidettiin autokouluikäisten keskuudessa yleisesti hyvänä asiana. Taskuunperuutus oli Kuusamossa ”tarpeetonta” kuin ruotsin kieli. Vähänpä sitä tulevasta tiesi.
En ole vieläkään mestaripysäköijä, vaikka apuna olisi nykyautoista tuttu, avaruusajasta muistuttavat tutkateknologia. Auto saattaa silti jäädä kadunvarteen kuin tulvaveden tuomana.
Homman lähtiessä huonolle tolalle ratissa saa miettiä kumpi on pienempi paha, epämääräinen pysäköinti vai se, että autoa hinkkaa edestakaisin kiusallisen pitkään. Useimmiten ratkaisen asian niin, että jätän auton vähän miten sattuu ja käyttäydyn auton lähellä kuin se ei olisi oma.
Liikenneympyräänkin tutustuin toden teolla vasta ajokortin ajamisen jälkeen. Autoilin jostain syystä laina-Saabilla Tanskassa, ja jos vähän liioittelen, isoin kokemani liikenneympyrä sijaitsi Nilon koulun kulmalla. Siinä oli harjoittelut harjoiteltu autokoulussa. Piti päästä Kööpenhaminan keskustan läpi laitakaupungille ja vastaan tuli hahmoton Kongens Nytorv.
Oman havaintoni mukaan liikenneympyrässä oli kahdesta viiteen kaistaa ja meno sen mukaista. Kurvasin Saabilla sekaan. Autoja tuntui olevan joka puolella, enkä oikein tiennyt – aikana ennen navigaattoreita – mistä liittymästä täytyy sukaista ulos ja miten se tapahtuu. Lopulta laitoin vilkun oikeaan, vedin niskaan kyyryyn ja käänsin rattia.
Ulos selvittiin muutaman tööttäyksen ja tanskalaisen kirosanan saattelemana, mutta pellit pysyivät Saabissa suorina.
Olisipa ollut jo aikanaan uusi Kitkantie ja liikenneympyrä, niin ei olisi tarvinnut pöljänä pyöriä.