Joulu on satujen ja tarinoiden aikaa. Joulu on yhdessä oloa, rakkaiden muistamista, naurua ja laulua! Joulu on kaupallisen tavaramarkkinavuoden huippu ja kirkollinen juhla. Joulua valmistellaan ja jouluun hiljennytään. Joulu on juhla ja jollekin arki. Joulu on odotettu - ja helpotuksesta huokaisten jälleen ohitettu. Joulu on runsaasti kaikkea - useimmille sopiva valintansa mukaan.
Joulu on painajainen - ulkoikkunan tuikkuvalonauhan taakse kätkeytyvä työleiri. Suorittamista. Mielikuvajoulun kilpavarustelua. Miten itsekukin haluaa tahtoa.
Jouluajan satu pienestä tulitikkutytöstä on sydäntä särkevä. Tanskalaisen, 1800-luvun kirjailijan H.C. Andersen sadut kuuluvat maailman käännetyimpään kirjallisuuteen. Alakoulussa opettaja luki Tulitikkutyttöä ääneen ennen joulua. Tarinassa lapsi yrittää kylmissään myydä tulitikkuja eikä uskalla mennä kotiin. Hän lämmittelee tulitikun valossa ja näkee näkyjä. Seuraavana aamuna ohikulkijat löytävät menehtyneen, riepuisen lapsiraukan.
Meille alakoululaisille tarina oli pelottava, mutta suojaisesti kaukainen. Tuntui turvalliselta elää sähkövalon aikaa, jossa lasten ei tarvinnut myydä tikkuja.
Vanha satu on yhä ajankohtainen. Pienet tulitikkulapset eivät ole kadonneet. On liian monta lasta, joiden hätää ei nähdä eikä kuulla. Vähättelyä. On päihdeongelmia. On turvaverkkojen läpi romahtamista. Jossain eletään äidin tai isän psyyken häiriöiden ja simputuksen varjossa. Ongelmia voi olla - oli perheen sosioekonominen status mikä hyvänsä. On lapsia, jotka oppivat inhoamaan jouluja ja vapaapäiviä, koska silloin ikävyydet tapahtuvat. Jossain hauraat vanhukset peloissaan antavat periksi aikuisille hyväksikäyttäjilleen. Moni ihminen on joulunakin tahtomattaan yksin ja surullinen. Joulun rusoposkinen idylli on kaukana.
Jouluun liittyy lahjojen perinne. Joulupukki kantaa säkissään paketteja ja niiden mukana ilon hetkiä. Elämän suurimmat lahjat kuitenkin ovat pieniä tekoja. Pysähdyksiä arjessa. Oivalluksen hetkiä. Silloin pienen tosielämän tulitikkutytön voi käydä hyvin. Näin kävi, kun muuan sijaisopettaja kuunteli ja kuuli. Näin kävi, kun muuan isä lopetti vaimonsa alkoholismin peittelyn.
Pienet sisarukset pääsivät turvalliseen hoitoon tätinsä luokse isän työn ajaksi. Kun opettaja kuunteli ja antoi tilaa lapsen puhua, taustalta paljastui laiminlyöntiä, pikkuveljen hoitamista ja vuoteen alla pelkäämistä, kun äiti oli sammunut tai uhkaava humalassa. Vuorotyöstä palatessaan isä oli löytänyt lapsensa loskaiselta kadulta sukkasillaan. Nyt entinen tulitikkutyttö opiskelee ulkomailla poikaystävänsä kanssa. Elämä on tasapainoista.
Jouluun kuuluu hyvän, rauhallisen ja onnellisen joulun toivotukset. Kauniita sanoja!
Vielä kauniimpi sana suomen kielessä on ”me”. Foneettisesti pehmeä. Lämpimät kirjaimet sulavat suussa. ”Me” on enemmän kuin sinä tai minä. Rakastavaiset, pariskunta, perhe, suku. Ystävät. Yhteisö, jossa tulisi olla hyväksytty ja rakastettu. Jouluna jokaisen toivoisi kokevan olevansa me. Edes jouluna.
Tiina Marja Kaislakannas
Suunnittelutoimistoyrittäjä Kuusamossa