Varkauden kohteeksi joutuminen sapettaa, oli kyseessä pieni tai iso varkaus. Erityisesti päähäni on jäänyt kummittelemaan varkaus, joka tapahtui autiotuvalla elokuun alussa: kolmihenkiseltä perheeltä oli viety autiotuvasta suurin osa retkeilyvälineistä – oikeastaan kaikki paitsi alusvaatteet (Pohjoisen Polut, 10.8.2022). Mukava vaellusmatka pienen lapsen kanssa päättyi siihen.

Olen tottunut pitämään autiotupia melkeinpä pyhinä kohteita, joissa pahantekoa ei tarvitse murehtia. Sama koskee näkökulmaa laajentaen kaikkea luonnossa liikkumista. Syy tulee mielestäni käytännöstä: luonnossa olemme luonnonvoimien armoilla, riisuttuina titteleistä ja maallisista tarpeista – mukanahan on vain se, minkä mukanaan jaksaa kantaa. Mutta kantaako pois nyt vielä jonkun muun omaisuutta omansa lisäksi? Se on ennen kaikkea röyhkeää, mutta myös edesvastuutonta, vaarallistakin.