Kolumni

Toimittajalta: Kaikkea ei voi saada, joten kannattaa keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa

Kaisa Vänskä
Kaisa Vänskä
Kuva: Mikko Halvari

Takana on ensimmäinen viikko kuluvaa vuotta. Tuntuu, että olisi pitänyt saada jotain aikaankin. Että taas kerran aika on livahtanut läpi sormien, eikä ole mitään mitä näyttää. Pitäisi tehdä sitä, tätä ja tuota...

Kuulostaako tutulta? Tuo oli ajatusprosessini muutama ilta sitten, kun töissä venähti yliajalle ja kotona odotti kasa pyykkiä ja kilometrin pituiselta tuntuva lista asioista, jotka pitäisi tehdä. Sitten muistin, että opettelen hidastamaan. Keskittymään. Tekemään rauhassa.

Kyseessä ei ole perinteinen uudenvuoden lupaus, vaan jo jonkin aikaa mielessäni muhinut ajatus pienistä muutoksista. Marras-joulukuussa pidin reilun kuukauden tauon kaikesta sosiaalisesta mediasta. Työkaverini sanoi sen olevan suurin piirtein tyhmin idea, jonka hän on kuullut kuluneen vuosikymmenen aikana. Toimittajan kuuluu olla ajan tasalla ja jos nyt ei tietää kaikesta kaikkea, niin vähintään olla kiinnostunut.

Totta sekin. Minua kiinnosti lähinnä oma hyvinvointini. Paasto tuotti tulosta, ja somen käyttöni on vähentynyt sen jälkeen hurjasti. Mieliala on tasaisempi ja olen alkanut lukemaan enemmän. Kirjoitan kauppalistankin nykyään kynällä paperille. Tänä maailman aikana se on mainitsemisen arvoista.

Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia helpottaen elämää monella tavalla, markkinointikoneistot jauhavat ja ihmiset ryntäävät laumoittain kaiken uuden ja säihkyvän perään. Samaan aikaan puhutaan työssä väsymisestä, keskittymiskyvyn heikkenemisestä ja koko elämän haastavuudesta.

Moniko meistä pysähtyy miettimään, tarvitsemmeko oikeasti kaikkea sitä, mitä tavoittelemme? Mihin meillä on jatkuvasti niin hirveä kiire, että se alkaa tuntua samanlaiselta kansantaudilta kuin sydän- ja verisuonisairaudet? Kun kysyt joltakin, mitä kuuluu, useimmiten saat vastaukseksi kiirettä.

Kaikkea ei voi saada, vaikka kuinka haluaa. Se opetettiin minulle jo pienenä, mutta asia pääsi vuosien kuluessa unohtumaan. Olen vähitellen alkanut muistamaan sen taas. Vuorokaudessa on kaikille tunteja sama määrä, lopputulos riippuu siitä, kuinka ne käyttää. Kaikkea ei voi saada, joten kannattaa keskittyä siihen, mitä oikeasti haluaa.

Minulle tärkeitä asioita ovat perhe, ystävät ja uusien asioiden oppiminen ja kokeminen. Viime aikoina olen myös tietoisesti huolehtinut itsestäni paremmin. Levännyt, pyrkinyt tekemään enemmän asioita, jotka tuottava iloa ja hoitamaan aikataulut niin, ettei ole kroonista morkkista omasta saamattomuudesta.

Paljon on kiinni siitä, mistä vinkkelistä asioita katsoo. Jos keskittyy vain kaikkeen siihen, mikä on jäänyt tekemättä tai epäonnistunut, on siitä syntyvä kuva varsin vajaa. Sama pätee myös, jos keskittyy sokeasti vain hyviin asioihin.

Takana on ensimmäinen viikko kuluvaa vuotta. Aika on hetkittäin ollut kortilla, mutta olen lukenut kiinnostavaa kirjaa, ommellut kotona käydessäni ompelukoneelleni pölysuojan äitini suosiollisella avustuksella ja ulkoillut ilman kiirettä.